Allers Journal-lehdestä. Taiteilija on William Henry Hamilton Trood
British, 1860-1899.
Täällä muitakin hänen töitään. Hän keskittyi maalaamaan eläinaiheita, eritoten koiria. Varmastikin koirat oli hänelle hyvin rakkaita, sen näkee maalauksistakin. Minusta on aina jotenkin liikuttavaa, jos joku keskittyy johonkin itselleen rakkaaseen asiaan riippumatta saavuttaako sillä suurta menestystä ja statusta vai ei, ehkä tämän Troodin kohdalla oli juuri niin.
Olen ajatellut, että tarvitsisin oikeastaan kolme erilaista blogia, yhden kaikenlaisiin arkisiin asioihin, toisen uskonasioihin keskittyviin pohdintoihin ja kolmannen vaikkapa tällaisiin vanhoista lehdistä bongattuun materiaaliin, mutta en oikein osaa erottaa elämän eri osioita toisistaan ja vaikka uskonasioihin liittyvät pohdintani ovat karkoittaneet vähintään puolet jo entuudestaan vähistä lukijoistani (tässä ajassa on tilausta kaikille muille uskonnoille ja aatteille paitsi kristinuskolle), joten olkoon nyt vastaisuudessakin näin.
Usein pohdin laulua, jossa sanotaan: "Mä en halua elää mitään hengellistä elämää, mä haluan elää elämää", minua kiinnostaa koko elämän kirjo pienistä yksityiskohdista aina kosmokseen asti ja itseasiassa kaikki tämä näkyvä olemassaoleva heijasteleekin sitä mitä koko ajan tapahtuu pinnan alla.
En oikein osaa kirjoittaa, päivän mittaan ajatukset päässä rakentuvat sujuviksi lauseiksi, mutta kun pääsen koneen ääreen en saa tekstiä rakennettua sellaiseksi kuin haluaisin.
Samaa olen minäkin miettinyt, noiden aiheiden erottamista eri blogeihin. Se on varmasti totta että uskoon liittyvät asiat karkottavat osan lukijoista. Harmi, sillä voihan sitä pompata ohi sellaiset postaukset jotka eivät itseä kiinnosta (niin olen itse tehnyt monissa muiden blogeissa, en sinun kylläkään!). Jatka vaan samaan malliin!
VastaaPoistaSe on ihan selvää, että kristinuskoon liittyvät aiheet karkoittaa suuren osan lukijoista, enkä minä sitä suuremmin harmittele, ihan tietoinen valinta on ollut, pitäisi löytää enemmän niitä, joita kristinuskoon liittyvät teemat kiinnostaa tai ei ainakaan häiritse, se ei vain ole niin helppoa. Uskoviakin on niin erilaisia, toiset ovat tosi karismaattisia ja palavia, itse olen taas viime aikoina olen yhä enemmän halunut palata sellaiseen ulkonaisesti aika vaatimattomaan aika perusluterilaiseen (vanhakantaiseen) uskoon, joka vilpittömästi etsii Jumalan tahtoa ja nojaa Raamattuun sulkematta Raamatusta kuitenkaan mitään pois (kuten eskatologiaa), Sitäpaitsi minulla on omat hengelliset kipuiluni (joista en nyt paljon ole paljon puhunut) en esim. kuulu mihinkään vapaaseen seurakuntaan vaan luterilaiseen kirkkoon edelleen, joten siksi monissa asioissa koen olevani vähän huonompi kristitty kuin monet nks. tosiuskovat ja siksi vähän tunnen, että en kuulu oikein mihinkään, en täällä enkä muuallakaan.
VastaaPoistaViime kädessä asia tietenkin liittyy siihen, mitä varten blogia kirjoittaa ja ehkä sitten kuitenkin lopulta kirjoittaa ennen kaikkea itselleen, jäsentääkseen omia ajatuksiaan osana kasvuprosessia tai ainakin viime ajat on olleet sitä. Blogi olisi varmastikin paljon lukijaystävällisempi, jos kirjoittaisi vain sitä minkä arvelee kiinnostavan toisia, ehkä yritinkin sitä aluksi, mutta sitten blogi vain liukui siihen, että en enää sensuroinut sitä mitä ajattelen, mutta samalla blogin pitämisestä tuli terapeuttisempaa, ei tarvinnut enää edes yrittää pitää mitään maskia kasvoillaan, mutta siitä joutui maksamaan sen hinnan, että haluaa kommentoidakin nykyään tosi harvoin sellaisiin normiblogeihin(joista aistii, että uskonasiat ei voisi vähempää kiinnostaa), vain jotta kukaan ei vain vahingossa päätyisi tänne, koska tietää jo etukäteen mitä he ajattelevat. Minulle usko on yksinkertaisesti osa elämää, jokin mitä syvällisemmin siihen perehtyy antaa elämälle enemmän syvyyttä ja kirkkautta ja myös äärimmäisen kiinnostavaa, mutta monille juuri kristillinen usko tuntuu olevan ihan ylitsepääsemätön ongelma.
Ongelma omalla kohdallani on sitten siinä, että minua kiinnostaa ihan tavallisetkin asiat, mutta toisaalta koen olevani tosi epärehellinen itselleni ja Jumalalle, jos alan erottelemaan elämän ja uskon toisistaan ja varsinkin jos motiivina on saada enemmän lukijoita omaan blogiin.
Viime vuodet minulla on olleet sellaisia, että on joutunut sietämään ja kestämään asioita, joita ei aina oikein jaksa kestää (kuten taloudellista niukkuutta) ja luopumaan monista haaveista ja monet illuusiot ovat karisseet, joten ehkä tämäkin, että törmää niihin samoihin ongelmiin jopa täällä, missä voisi antaa vain kaunistellutn kuvan itsestään, on vain sitä samaa omasta voimasta riisumista, ehkä sillä kaikella on oma tarkoituksensa.
Mutta kiitos Trina, Nurkkalintu, Johanna ja muutamat muut, jotka olette täällä vierailleet ja kommenttiakin jättäneet. olen iloinen, että joku kaikesta huolimatta jaksaa sepustuksiani lukea ja jokaisesta kommentista.
Moikka Mirja!
VastaaPoistaNyt on ihan pakko vielä kommentoida, vaikka keikun täällä tikut silmillä jo eikä ajatuskaan enää kulje kovin kirkkaasti ;)
Mutta rohkaisuna haluan vain sanoa, että minua on siunannut sinun blogisi todella paljon! Kirjoituksesi huokuvat elämää; on ihanaa lukea pohdiskelevia tekstejäsi sekä myös sukeltaa elämääsi kuvien ja arkisten asioiden kautta.
Itse aloittaessani blogini, tein päätöksen, että kirjoitan elämästäni juuri sellaisena, kun sen koen, oli palaute mitä hyvänsä tai vaikka sitä ei olisi ollenkaan. Aika ajoin kommentointi on ollut jäätävää, jopa loukkaavaa, mutta blogin kirjoittaminen on ollut suuren suuri siunaus sekä minulle itselleni että myös monelle muulle. Monet ystävistäni eivät kommentoi blogiin, mutta kommentoivat esim. facebookissa tai muuten ja palaute on ollut hyvin kirjavaa :) Toiset toivovat, että voisin kirjoittaa joskus muustakin kuin uskon asioista, kun taas sitten eräs ystäväni kertoi käyvänsä joka päivä blogissani lukemassa vaihtuvan Raamatunpaikan :) Monet kokevat ahdistavana ja loukkaavana Jumalasta kirjoittamisen ja julkisen tunnustamisen, kun toiset taas ovat iloisia siitä, että joku uskaltaa. Ja silti, monet ei-uskovat ovat löytäneet vertaistukea esim. tunne-elämän tasolla, vaikka puhunkin uskosta käsin. Mutta Jumalan totuudet ovat niin mahtavia, koska ne koskettavat jokaista meistä, vaikka emme kulkisikaan Hänen yhteydessään. Siksi rohkaisen sinua Mirja jatkamaan myös uskosta kirjoittamista ja pitämään esillä evankeliumia.
Mutta samaan hengenvetoon on tunnustettava, että Jumala on tehnyt minussa paljon työtä tämän blogin kirjoittamisen myötä siinä, että toisten ihmisten mielipiteet eivät enää vaikuttaisi minuun niin syvästi eivätkä pääsisi hallitsemaan elämääni. Ei ole helppoa ottaa negatiivista kritiikkiä tai suoranaista solvaamista vastaan, kun olet uskaltautunut julkisesti avaamaan sisintäsi. Mutta Pyhä Henki on tullut meidän Puolustajaksemme ja Lohduttajaksemme, eikä Hän koskaan ole jättänyt yksin :)
Vielä lopuksi sanon, että vaikka kaikki eivät jätä kommentteja, ei tarkoita sitä, että blogillasi ei olisi lukijoita. Monet eivät tiedä, mitä sanoa tai eivät halua ehkä julkisesti tuoda mielipiteitään esille. Omalla blogillani suurin osa lukijoista ja kävijöistä eivät jätä itsestään tassunjälkiä :)
Nyt toivotan hyvää yötä ja kauniita unia! Siunattua viikkoa ♥
Hei Johanna ja kiitos paljon vastauksesta.
VastaaPoistaSinunkin blogisi on siunannut minua, koska oikeastaan juuri sinun blogisi oli minulle kimmokkeena kirjoittaa enemmän ja rehellisemmin uskonasioista, eikä piilottaa niitä marginaaliin, kuten olin siihen asti tehnyt ja siksi olin tosi iloinen, että löysin blogisi, koska blogisi antoi minulle esimerkin, että uskosta voi kertoa hyvin, rehellisesti ja rohkeasti. Laitat itsesi kokonaan peliin etkä vain puoliksi ja se on sitä mitä arvostan ja se on varmasti sitä mitä Jumalakin meiltä tahtoo.
Ikävää, että olet saanut loukkaavaa palautetta, en ymmärrä sellaista ollenkaan. Minulla on Facebookissa sama ongelma, en voi sielläkään teeskennellä olevani jotain muuta kuin olen ja usko näkyy sielläkin varmaan aika monessa jutussa, kun en pysty sitä kokonaan piilottamaankaan ja varmaan monelle on tullut yllätyksenä, se että olen uskovainen, varsinkin kun aikaisempi viitekehykseni ja opiskeluaikani oli aika vasemmistolaista ja liberaalia (opiskeluahjoni oli taidealan oppilaitos ja ne ovat arvomaailmaltaan tosi vasemmistolaisia). Kääntymys kohdallani on siis ollut aika totaalinen. Mutta koska vuodet ovat vieneet minua erille tuosta joukosta enkä enää edes haluaisi toimia siinä viitekehyksessä (vaikka se taas on maksanut hinnan, että olen aika outsider kaikesta alaani liittyvästi), joten minulle on aika samantekevääkin mitä he mahtavat ajatella, kun en heitä koskaan kuitenkaan henkilökohtaisesti tapaa tai näe. Facebookissa osa heistä kuitenkin on, mutta koska heidän kanssaan ei tule juuri kommunikoitua, en aina edes muista, että he ovat siellä, sitäpaitsi uskon, että aika moni heistä on piilottanut minut seinältään kun eivät kehtaa kavereistakaan poistaa, mutta ei sekään minua häiritse. Jotkut ei niin tutut ovat kyllä poistaneet kokonaankin kavereista, mutta sekään ei minua jostain syystä ole häirinnyt, kukin tehköön mitä haluaa.
Mutta tietty tästä on seurannut se, että kaikki nykyiset ongelmani (vaikkapa töiden vähyys) ovat seurausta omista valinnoistani ja tottakai se murehduttaakin, koska toisaalta minulta taas puuttuu rohkeutta seurata yksinomaan Jumalaa ja heittää itseni likoon, teen sen vain puoliksi. Joskus kyllä ajattelen, että olen tyhmä, kun olen ollut näin ehdoton, että en osaa toimia sillä lailla viisaasti, että en rikkoisi mitään, minulta puuttuu sellainen viisaan luovimisen taito ja sitäkin yritän opetella ja tavallaan tämä blogin avulla olen yrittänyt sitä opetella, mutta ei se ole niin helppoa. Mutta minullekin tämän blogin pitäminen on kyllä monessa suhteessa kasvattavaa ja toivottavasti tulee sitä vastaisuudessakin olemaan.
Jumalan totuudet ovat todellakin mahtavia, minä olen jatkanut uskonasioista kirjoittamista myös siksi, että Raamattu on niin ihmeellinen, viisas kirja, täynnä Jumalan henkeä ja kuinka se voi puhuakaan ja haluan kertoa siitä muillekin ja jakaa tätä ihmeellistä kirjaa. Jumalan sanassa on ihmeellinen muuttava voima, itse tulin varsinaiseen uskoon juuri Jumalan sanaa lukemalla (sitä ennen olin tosin tajunnut pahan olemassaolon, joka puolestaan sai minut etsimään Jumalaa) ja Raamatusta löysin viimeinkin vastaukset, joita olin etsinyt siihen asti, tajusin, että Jumalan sana ja Jeesus Kristus on kirkas totuus, tämä maailma on taas pimeä ja valhetta täynnä ja Jumalan sana on ainoa valo tämän maailman pimeyden keskellä. Kansamme onnettomuus on, se että Jumalan sana on laajamittaisesti hylätty ja unohdettu, koska ei ole enää elävää vettä, ihmiset ammentaa sameaa vettä sameista lähteistä, joka ei voi koskaan sammuttaa janoa ja joka on vain korvike. Miten kipeästi tämä kansa kaipaakaan elävää vettä, itse sitä tajuamatta.
Mutta on hienoa, että meitä on yhä useampi tätä ihmeellistä totuutta jakamassa, vaikkapa näin pienimuotoisesti, sillä vain pienistä puroista voi kasvaa suuri joki ja niitä puroja tarvitaan paljon. Ja vain Jumala näkee mitä pienetkin asiat voi saada aikaan, vaikka me itse kokisimme, että emme ole saaneet aikaan niin yhtään mitään.
Hyvää yötä ja kuin myös paljon siunausta sinulle ja tytöllesi.
Moikka!
VastaaPoistaLukiessani tuota vastaustasi, tuli väistämättä ensin mieleeni, että ehkä Herran tarkoitus olikin, että saat irtioton tuosta taidepiiristä. Asettaa sinut hetkeksi erilleen kasvamaan Hänessä ja löytämään itsesi Jeesuksessa. Näin kävi minulle itselleni ja vuoden päivät olin aika eristyksissä, mutta se aika oli äärimmäisen siunattua. Sillä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä Jumalan kasvoja ja kasvaa Hänen tuntemisessaan. Ja samalla "vierottauduin" entisestä elämästä ja kaveripiireistä jne.
Yksinäisyys oli rankkaa, tunne siitä, että ei ole ystäviä eikä ikäisiäni vertaisuskovia. Mutta kun aika tuli täyteen, Jumala laittoi minut Raamattukouluun ja korvasi entiset piirini uudenlaisilla :) Hän myös hiljalleen juurrutti minut pieneen sivuseurakuntaan (joka on Treen Helluntaisrk:n sivuosasto), jossa olen saanut palvella monin eri tavoin, mm. ylistysryhmässä, kahvittelussa, puhujana jne. Pienessä seurakunnassa on oma siunauksensa.
Jumalalla on varmasti suunnitelma sinun elämällesi, vaikka me emme aina näe sitä tässä hetkessä selvästi. Mutta ehdottomasti neuvoisin sinua rukoilemaan Jumalalaa, että mikä on sinun seurakuntasi! On tärkeää, että meillä on uskovien yhteys, se on ihan ehdottoman tärkeää!! Ja yhteys ei ole vain sitä, että käymme kerran viikossa kirkossa emmekä koskaan kohtaa ihmistä. Vaan että voisit löytää uskovia (ehkä jo kauemmin uskossa olleita) rinnallesi kulkemaan ja opastamaan. Näin Jumala varusti minua sen ensimmäisen vuoden aikana, lähettämällä minulle jo vakaita uskovia ympärilleni. Vaikka minua kiukutti, että he olivat kaikki minua 20-40 vuotta vanhempia ja nurisin Herralle, että eikö Sinulla nyt ole lähettää ketään nuorempia ystävikseni, niin ymmärsin kyllä, miksi Herra toimi niin :)
Ja nyt Herra on lähettänyt minulle nuorempia uskovia ystävikseni, jotka olen saanut johdattaa Jeesuksen luokse ja kulkea heidän rinnallaan ja kasvattaa ja olla tukena :D
Ehkä Jumala on antanut nyt sinulle erityisen ajan kasvaa Hänen tuntemisessaan ja irrottautua sinua sitoneista siteistä. Vaikka kasvaminen on tuskallista aika ajoin ja oma näkökyky kipupisteissä on heikko, Jumalan tarkoitus on aina viedä sinua eteenpäin. Ja kun sinä etsit Hänen kasvojaan vilpittömästi niin kuin kerroit, Hän todella vastaa siihen! Tämä aika voi myös olla vastaus :)
Eikä sinun tarvitse yrittää muuttua joksikin nk. tosiuskovaksi. Olet vain paras sinä, mitä voit olla niillä tiedoilla, taidoilla ja resursseilla, jotka sinulla on tällä hetkellä. Pyhä Henki antaa kaiken viisauden ja ymmärryksen kasvusi myötä. Mutta ensin on riisumisaika omasta viisaudesta ja ymmärryksestä :) Se on ollut itselläni kaikkein kivuliainta, mutta parasta, mitä minulle on kuitenkaan tapahtunut :D
Sinä olet jo nk. tosiuskova, kun sinä uskot. Vain usko miellyttää Jumalaa! Hän vaikuttaa sitten tekemisen, kun sen aika on.
Siunattua tätä päivää Mirja ♥
Joo se irtiotto alkoi jo lähes 10 vuotta sitten ja en näe siinä kuin Jumalan vaikutusta. Vuonna 2000 tajusin eräänä päivänä selvästi, mitä valhetta media syöttää Israelista, en ollut edes tutustunut tarkemmin Israelin tilanteeseen, mutta näin ja tajusin median syöttämän näkemyksen itsetarkoitukselliseksi manipuloinniksi. Seuraavana vuonna oli sitten WTC-iskut ja silloin minut havahdutti tunteettomat ja kylmät kommentit juuri näiltä vasemmistolaisideologialähtöisiltä tahoilta, jotka 3000n ihmisen kuoltua totesivat, että "sitä saa mitä tilaa", se sai minut kyselemään, mitä ihmettä tämä vasemmistolainen ideologia on kun se johdattaa ihmisiä näin syvään valheeseen.
VastaaPoista21.8 esitetyssä Ristitulta-ohjelmassa käsiteltiin juuri tätä samaa asiaa, että kaiken luopumuksen ja eksytyksen taustalla mikä Suomessa on voimistunut ja yhä voimistuu lähtökohtana on tämä kulttuurimarxilainen ideologia joka pikkuhljaa on syövyttänyt terveet rakenteen ja korvannut ne epäterveillä, jos et kuullut ohjelmaa niin se löytyy täältä:
http://www.patmos.fi/fi/?id=36&topic=5
Omalla kohdallani irtiotto oli kyllä väistämätön ja olen kiitollinen että se tapahtui, näin aika selkeän unenkin asiasta aikoinaan, jossa minulle kerrottiin mitä tapahtuman pitää. Jätin unessa nuo kaikki ihmiset ja sen silloisen elämän taakseni ja tunsin siitä surua, mutta sitten minulle näytettiin aivan huikea upea avara maisema edessäni ja joka sai minut unohtamaan mitä olin jättänyt taakseni.
Jatkuu...
Mitä tulee seurakuntayhteyteen joo on totta, että se ei toteudu kohdallani ideaalilla tavalla ja siihen on moniakin syitä ja siksi etenen askel kerrallaan. Tunnen kuitenkin sen verran uskovia sekä livenä, että netissä, että uskovien yhteyttä en kokonaan ole vailla ja kuuntelen Radiodein ohjelmia ja Raamattua käsitteleviä ohjelmia paljon. Yksi vaikuttava tekijä vaikeudessa löytää seurakuntayhteyttä on ensinnäkin se, että en ole erityisen sosiaalinen ja toisena pelko, joka on ollut lapsesta asti, että joku alkaa käyttää valtaa ylitseni ja tahtoo tunkea minut yhteen tietynlaiseen muottiin, jotta kelpaisin, Jumalasta en sellaista löydä, Pyhä Henki kyllä kertoo ja valaisee asteittain syntejäni välillä aika armottomastikin, mutta ei aseta vaatimuslistaa, että pitäisi olla tätä ja täytyisi olla tuota, muuten et kelpaa, vaan johdattaa armossa ja totuudessa eteenpäin.
VastaaPoistaItselläni on vähän ikävän jäljen jättänyt kokemus yhdestä karismaattiseen seurakuntaan kuuluvasta ihmisestä, joka otti päämääräkseen saada minut samaan seurakuntaan, hän sanoi lopulta aika loukkaavasti (Jumalankin yläpuolelle asettuen), koska en mahtunut siihen yhteen ainoaan kaavaan, jollainen hän itse oli ja jollainen hänen mielestään pitäisi kristityn olla, kuitenkin hänen oma elämänsä oli aika sekaisin, joten mikä hän oli minua neuvomaan, painostamaan ja kehoittamaan. En ole mikään vahva ihminen vaan aika heikko, joten kaikenlaisen vallankäytön ja ylikävelyn koen aika ahdistavana, lisäksi olen aika herkkä torjumaan sellaisen minkä koen jotenkin ahdistavana tai josta en saa otetta, toisaalta tämä sama herkkyys sai minut aikoinaan olemaan hurahtamatta mihinkään joogiin ja newage-juttuihin (vaikka niistäkin joskus kauan sitten ennen uskoontuloani olin kiinnostunut), mutta en silti aina tiedä onko kyse johdatuksesta vaan vai omasta vastarinnastani. Tämä kokemus, vaikka tiedän, että suurin osa tuonkin seurakunnan jäsenistä ei missään nimessä toimi samalla tavalla, on silti saanut minut omalta osaltaan kaipamaan ja etsimään juuri sellaista vanhakantaista uskoa, jossa keskeistä on juuri Jumalan sana ja usko, Jumalan sanan varassa oleminen ja eläminen ja uskominen vaikka ei näkisikään kaikenlaisen kokemushakuisuuden sijaan. Ylistysmusiikki on kyllä minulle tärkeää, mutta se onkin raamatullista.
Mutta luotan Jumalaan tässäkin asiassa, mitä nyt olen oppinut tuntemaan Jumalan tapaa toimia elämässäni, niin välillä Hän toimii tosi dramaattisesti ja asiat tapahtuu nopeasti ja välillä on tällaisia suvanto- ja riisumisvaiheita, joilla sitten on oma tarkoituksensa ja päämääränsä. Oma prosessini on ollut hidas, mutta Raamatun henkilöillä ne prosessit vasta hitaita olikin.
Mutta kiitos Johanna sinulle taas, kun jaksoit vastata, kaikki mitä sanoit on niin totta ja siunaukseksi ja jään niitä miettimään.
Olipa ihanaa luettavaa täällä!
VastaaPoistaTaivaan Isälle kiitos teistä! <3
Kun on jo näin vanha kuin minä ja Jeesuksen opetuslapseutta on kestänyt yli 30 vuotta, on ilo seurata tällaista keskustelua.
Olkaa siunattuja!
Kiitos Nurkkalintu. Sinulla on ollut onni olla uskossa jo pitkään ja se kyllä välittyy blogistasikin sellaisena seesteisyytenä, tasapainona ja vahvuutena. Välillä toivon, että olisin itsekin tullut paljon nuorempana uskoon.
VastaaPoistaItse olen ollut uskossa nyt viisi vuotta, tosin prosessi oli aika pitkä, joten vaikea sanoa, mistä usko tarkalleen alkoi. Jo lapsena ikävöin Jumalan puoleen, vaikka kukaan minulle ei koskaan kertonut lapsuudessani Jumalasta, vasta ensimmäisen luokan uskontotunnilla opin, että Jumala on olemassa ja aloin rukoilla iltaisin.
Nuoruuden myötä usko haihtui, joskin säilyi enemmän tai vähemmän siellä taka-alalla (kun olen lukenut nuoruuden päiväkirjojani, niin koskaan en kyseenalaistanut Jumalan olemassaoloa, tosin oliko uskoni uskoa johonkin omatekoiseen jumalaani vain ainoaan elävään Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksesa Kristuksessa, niin sitä en tiedä) kunnes sitten viisi vuotta sitten alettuani lukemaan Raamattua, Raamattu alkoi puhutella minua, se oli todellakin kuin elävää kirkasta vettä, tajusin, että Raamattu on totta ja totuus, Jeesus on se mikä hän sanoo olevansakin ja aloin vähitellen oivaltaa Jeesuksen sovitustyön merkityksen.
Raamattu on todellakin aivan ihmeellinen kirja, mitä enemmän Jumalan sanaa lukee, sen enemmän puhuttelee ja avaa aina vain uusia näköaloja toinen toisensa perään.
Kunpa mahdollisimman moni vielä tajuaisi, mikä valtava aarre Raamattu on, Jumalan puhetta meille. Toivon ja rukoilen, että tämä kansa kääntyisi vielä Jeesuksen Kristuksen puoleen, eikä hylkäisi ainoaa pelastajaansa.
Siunausta!