Tämä postaus liittyy sarjaan kaikenlaisia kummallisia ajatuksia...
Olin tänään aamupäivällä tulossa kaupasta kotiin. Kaupunginosassamme on kirkko, johon asennettiin kellot n. vuosi sitten. Kellot soivat hyvin harvoin, mutta nyt ne soivat. Kävelin kirkkoa kohti ja kellot soivat sen verran monotonisesti, että ajattelin, että kirkossa on varmaan hautajaiset. Kun kävelin kirkon ohi, huomasin olleeni oikeassa, pihassa oli paljon autoja ja musta auto. Samaan aikaan viereisen päiväkodin ja koulun lapset olivat ulkona, leikkivät riehakkaasti, huusivat ja metelöivät, kontrasti oli aika erikoinen.
Kirkonkellot jatkoivat soimistaan, jatkoin kävelyä eteenpäin ja puhelin laukussani alkoi hälyttää, annoin sen hälyttää jonkin aikaa odottaen että sammuisi itsestään, mutta sitten kuitenkin kaivoin sen laukusta esiin. Katsoin puhelimen ruutua, siinä oli hälytys, jonka olin laittanut puhelimeen muutamia päiviä aiemmin, jotta muistaisin käydä äänestämässä seurakuntavaaleissa maanantaina, olin vain unohtanut poistaa hälytyksen ja se äänestys oli ollut siinä samassa kirkossa, jossa oli nyt ne hautajaiset. Ruudussa luki: Äänestä ja kellonaika (joka oli sillä hetkellä) 11.03 ja kummallisinta oli se, että juuri sillä samalla hetkellä kun katsoin puhelimen ruutua, kirkonkello löi viimeisen lyöntinsä, tätä on vaikea selittää, mutta tuntuu kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt ja merkityksetön tuntui yhtäkkiä merkitsevältä, se kuinka puhelimen hälytys viittasi juuri siihen samaan paikkaan missä nyt vietettiin hautajaisia ja sekin mitä puhelimen ruudulla luki.
Jäin miettimään kenelle ne kellot oikein soivatkaan, luterilaiselle kirkolleko ne soivat vai maallemme. Viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet hyvin antikristillisiä oppeja sisälle luterilaiseen kirkkoon ja minua pelottaa mitä Jumalalle selän kääntämisestä voi seurata.
Jännä yhteensattuma. välillä tulee tuollaisia kummallisia pieniä tapahtumia, joista herää monenlaisia ajatuksia ja tunteita.
VastaaPoistaNiin paljon myllerrystä on pienessä ajassa tapahtunut kirkossamme, että on aivan puulla päähän lyöty. Tuntuu että jotain vakaata jalkojen alla murenee, kun kirkko on lapsesta saakka ollut vakaa, turvallinen asia, toinen koti, johon luottaa. Mutta ei kirkko onneksi pelasta tai kanna uskoa, luotetaan yksin Jumalaan, joka ei muutu tai horju ihmisten mielipiteiden mukaan. Häneen meidän tulee yksin katsoa, ei kirkkoa, vaikka sen pitäisi olla kristittyjen yhteinen koti.
Hei Trina, näin on ja Jumala voi kääntää pahatkin asiat hyväksi, sillä kaikki on Jumalan kädessa. Ja kuten Paavali kirjoittaa (Room 8:28) "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." On tämä myllerrys tuonut Raamatun sanankin taas pintaan ja se on yksinomaan hyvä asia, sillä usko syntyy vain kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta. Monet varmastikin ovat joutuneet pohtimaan uskonasioita, jotka muutoin olisivat jääneet sivummalle.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle :) Siunausta.
Olipa sattuma, jos oli sattuma, sillä puhelimesi puhutteli vaikkei puhunutkaan.
VastaaPoistaMitähän ev.lut. kirkolle kuuluu parin vuoden kuluttua? Jumala jo tietää senkin.
Siunausta ja varjelusta kotiisi!