Valoisa huone

Tervetuloa uuteen blogiin:

2011-01-11T21:43:00.004Z

Tämän blogin kuvatila alkaa kohta käymään vähiin ja halusin muutenkin vähän selkeyttää bloggaamista. Innostuin jossain vaiheessa kokeilemaan isompia kuvia ja nyt minua häiritsee kun blogi on niin hajanainen ja olisi suuri työ muuttaa kaikki takaisin yhteen konseptiin. Lisäksi sisältö on ollut aika hajanainen ja halusin eheyttää sitäkin. Minua kiinnostaa dokumentaarinen lähestymistapa, jote varsinainen blogi käsittelee elämää ja arkea tässä lähiössä, jossa nykyään asumme ja toinen käsittelee uskonasioita. Lisäksi tulossa on vielä 2 toisiin, aivan muihin aihealueisiin liittyvää blogia.

Joten tervetuloa näihin (ovat aika aluillaan vielä):

http://valoaliipolassa.blogspot.com/
http://elamanpuu.blogspot.com/

Mutta enkeli sanoi heille:

2010-12-23T23:45:00.002Z

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."

Rauhallista, siunattua ja valoisaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa jokaiselle ♥

Joululahja :)

2010-12-23T23:44:00.001Z

Tänään aatonaattona kotiimme saapui uusi perheenjäsen, pieni koiranpentu. Vanhempi koiramme ei ole vielä kovin innostunut pikkukoirasta, täytyy nyt toivoa, että alkaisi sujua ja koirista tulisi hyvät kaverit.

Jottei totuus unohtuisi

2010-11-23T23:14:00.000Z

Isä Kosti Heikkisen opetuspuhe: Kristinuskoa vai inhimillistä humanismia

Ortodoksit ovat vielä kristinuskon ytimessä, kuten ylivoimainen enemmistö maailman tunnustavista kristillisistä kirkoista ja seurakunnista.

Suomen ja Ruotsin luterilaiset kirkot, jotka ovat eksyneet tiettyjen piispojen johdattamina pimeille harhapoluille ovat siellä pienessä marginaalissa.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata

2010-11-22T21:45:00.005Z

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

Jesaja 55: 9-12

Hedelmistään puu tunnetaan

2010-11-22T21:44:00.009Z

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt: 7: 15-21

Ei ole mikään kiva postauksen aihe kuviltaan eikä myöskään aiheeltaan, enkä mielellään näitä kuvia tänne laittaisi, mutta kun ei voi muutakaan. Postaus liittyy tähän uutiseen: A-P. Pietilä perää medialta vastuuta selvittää suurelle yleisölle haastateltaviensa taustat, silloin kuin kaikki saman asian puolesta liikkeellä olevat haastateltavat kuuluvat yhteen ja tiettyyn aktivistijoukkoon (tässä tapauksessa Yhteys-liikkeeseen).

Muutama kuukausi sitten kuuntelin Radio Deistä erään Yhteys-liikkeeseen kuuluvan naispapin haastattelun ja hän hehkutti innoissaan kuinka suuri muutos on käsillä kirkossa, ikäänkuin olisi jo tiennyt mitä tuleman pitää, olen aika herkkä tällaisille arvoituksellisille heitoille ja äänensävyille joilla ne sanotaan, jäin oikein pitkäksi aikaa miettimään mitä sanat pitivät sisällään: mikä ihmeen muutos oli tulossa, mitä tämä naispappi oikein ajoi takaa?

Itse en vain voi olla näkemättä, kuinka tarkoitushakuisesti homoasian esiinnostaminen homoiltoineen haluttiin ajoittaa juuri seurakuntavaalien alle, samoin media alkoi ajojahdin Päivi Räsästä kohtaan, vaikka hän ei ollut homoillassa edes yksin mielipiteineen eikä myöskään edustanut kirkkoa. Perusteena tähän ajojahtiin taas käytettiin sangen simppelin Eroa kirkosta-nettipalvelun lukemia, jossa ei ole edes sähköistä tunnistautumista ja joka siksi on halutessa myös manipuloitavissa. Kuka tahansa saattoi erottaa kenet tahansa, Aamulehden ja Iltasanomien keskustelupalstalla 2 lukijaa kertoi onnistuneensa eroamaan jopa kuvitteellisen nimen ja henkilötunnuksen avulla. Näistä eroluvuista taas syyllistettiin täysin mielivaltaisesti Päivi Räsästä ja syytökset alkoivat heti homoillan jälkeen. Media heitti koko ajan löylyä lisää kiukaalle ja ajoi Päivi Räsästä ja uskovaisia nurkkaan, jotta saatiin manipuloitua yleistä mielipidettä homoliitoille suotuisemmaksi.

Ja missä määrin seurakuntavaalien järjestäjätkin olivat mukana tätä homoasiaa ajamassa, vaaleja mainostettiin sateenkaaren värisillä mainosjulisteilla, samoin Facebookin homoliittomyönteisessä ryhmässä "Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkooni" mainostettiin näitä seurakuntavaaleja, itse ryhmän tunnuskin oli seurakuntavaalien mainoksesta (Aikuistu-rintanappi). Kuka ja ketkä kirkon jäsenet halusivat muuttaa kirkon ajamaan vastoin Raamatun sanaa homoliittoja ja miksi he valjastivat seurakuntavaalitkin saman asian ajamiseen?

Joka tapauksessa kävin vähän tarkemmin tutustumassa tähän Yhteys-liikkeeseen heidän Facebook-sivuillaan.

Siellä joku Monika mainosti tulevaa sateenkaarimessua näin:

"Moi... ja tervetuloa Sateenkaarimessuun. Teemana on O/NORMAL GUD. Teemme vapautuksenteologiaa. Äiti Maa ja Äiti Jumala on läsnä... toivon niin."

Hänen bloginsa myös kertoo riittävästi:

Kävin katsomassa kuvia kyseisestä messusta. Kirkko oli sateenkaarilipuilla koristeltu tosi rumaksi, messussa oli ollut rummutusta (rummutus kuuluu pakanamenoihin ei kristilliseen jumalanpalvelukseen) ja alttarin eteen oli tehty maatilkku (hiekkakasa punaisen kankaan päällä), johon jokainen sai tuoda kynttilänsä eli "rukousvalon". Ilmeisesti se maatilkku siinä alttarin edessä ilmensi todellista palvontakohdetta: Äiti Maata.

Olin jotenkin tosi järkyttynyt. Äiti Maan palvonnalla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vaan se on okkultismia ja liittyy noituuteen:

Rakentamassa Baabelin tornia -- Päämäärätietoisen seurakunnan pimeä puoli

Avain noituuden ymmärtämiseen on "äiti Maa" -käsitteen ymmärtäminen. Vaikka tämä aspekti on yhdistetty tasa-arvoon, moderni noita nähdään sellaisena joka on kietoutunut hedelmällisyys-luonnonuskontoon jossa koko luonto nähdään jumalallisena, ja "äiti Maa" tai "Gaia" elävänä, hengittävänä entiteettinä jota tulisi palvoa. Kuten Johanna Michaelson paljastaa kirjassaan "Kuten lampaat teuraaksi":

On monia vaaroja siinä että harrastellaan tätä holistista (=kokonaisvaltainen), uus-pakanallista jumalattaren palvelemista. Ensiksikin, uus-pakanan maailmankatsomus, kuten yllä olevasta lainauksesta näkyy, on panteismin eräs alalaji josta käytetään nimeä "Panentheism" -- tästä aspektista keskustellaan tuonnempana, mutta tässä kirjassa sitä kutsutaan virheellisesti monoteismiksi. Tämä maailmankatsomus ei ainoastaan vie yhä syvempään Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen hylkäämiseen, vaan myös "paholaisen oppien" hyväksymiseen joita jumalattaren palvontaan liittyvät "henkioppaat" mainostavat.

Vielä pahaenteisempää on viehtymys näiden filosofioiden avoimen saatanalliseen "pimeään puoleen". Samalla kun katumaton panteismin syleilijä tuomitaan ikuiseen kadotukseen, tämän "pimeän puolen" syleileminen kaikella todennäköisyydellä osoittautuu kohtalokkaaksi -- ei ainoastaan tälle syleilijälle itselleen vaan myös niille joihin hän on yhteydessä.

Lisää aiheesta:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/wiccalaisuudesta.html

Tämän homoasian varjolla tuodaan siis vieraita antikristillisiä pakanapohjaisia New Age-oppeja kristillisiin kirkkoihin, näin on käynyt jo Ruotsissa ja näin tulee käymään Suomessakin. Kirkoistamme tehdään paholaisenpalvontapaikkoja.

Tajuavatko kaikki näihin Yhteys- ja Tulkaa kaikki-liikkeisiin kuuluvatkaan minkä pimeyden kanssa ovat tekemisissä. Tämä kaikki on suoraan pimeyden henkivalloista lähtöisin. Jumalan sana vakavasti varoittaa meitä eksyttäjistä, aina missä käännytään Jumalan selvää sanaa vastaan on eksyttäjät liikkeellä ja tämä homoliittoja ajava liike on kokonaisuudessaan kääntynyt Jumalaa vastaan. Siksi jokaisen Jeesukseen uskovan kristityn tulisi kääntyä ja irtisanoa itsensä pois tästä joukosta, paholainen nimittäin osaa pukeutua myös valkeuden enkeliksi kuten hänen palvelijansakin, he tekeytyvät jopa Kristuksen aposteleiksi.

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. 2. Kor.11: 13-15

Ireland

2010-11-21T23:17:00.003Z

Haaveita on varsin vähän, mutta yksi tämän videon myötä nousi pintaan: haave matkustaa Irlantiin.

Irlanti on nyt ollut esillä kaikessa negatiivisessa, mutta tavattoman kaunis maa joka tapauksessa. Kerran olen käynyt siellä 90-luvun alussa interreilillä, Dublinissa ja Corkissa, maa vaikutti aika köyhältä silloin, mutta ei mitenkään negatiivisessa mielessä, itse pidän sellaisesta vähän karhean rosoisesta eleettömyydestä ja vaatimattomuudesta ja siitä, että historia on koko ajan läsnä. Olisin halunnut mennä Länsi-Irlantiin mutta rautatieyhteydet olivat hankalat tai niitä ei ollut. Auto lienee järkevin tapa kiertää Irlantia.

November

2010-11-21T21:49:00.001Z

Marraskuun harmaat päivät ja marraskuun maan sävyt, minä ihan pidin niistä, väistyneet nyt lumen tieltä. Toivat mieleeni Irlannin ja Englannin nummet ja värimaailman.

First touches of snow

2010-11-19T23:39:00.001Z

muutaman viikon takaa...

Lumihiutaleet tekevät seitistäkin pitsikuvion, ohuen ja hauraan, se haihtui käteni vahingossa koskettaessa sitä.

Ensimmäiset hiutaleet olivat vain aavistus talvesta.

Jäin katsomaan puun pihkaa, näytti kuin maalaukselta, kyyneleitäkö ovat?

Maa oli vasta routaantumassa ja sellaiselta tuntui jalkojenkin alla, yhtä aika kovalta ja pehmeältä.

Not so happy thoughts

2010-11-19T23:37:00.003Z

Tämä postaus liittyy sarjaan kaikenlaisia kummallisia ajatuksia...

Olin tänään aamupäivällä tulossa kaupasta kotiin. Kaupunginosassamme on kirkko, johon asennettiin kellot n. vuosi sitten. Kellot soivat hyvin harvoin, mutta nyt ne soivat. Kävelin kirkkoa kohti ja kellot soivat sen verran monotonisesti, että ajattelin, että kirkossa on varmaan hautajaiset. Kun kävelin kirkon ohi, huomasin olleeni oikeassa, pihassa oli paljon autoja ja musta auto. Samaan aikaan viereisen päiväkodin ja koulun lapset olivat ulkona, leikkivät riehakkaasti, huusivat ja metelöivät, kontrasti oli aika erikoinen.

Kirkonkellot jatkoivat soimistaan, jatkoin kävelyä eteenpäin ja puhelin laukussani alkoi hälyttää, annoin sen hälyttää jonkin aikaa odottaen että sammuisi itsestään, mutta sitten kuitenkin kaivoin sen laukusta esiin. Katsoin puhelimen ruutua, siinä oli hälytys, jonka olin laittanut puhelimeen muutamia päiviä aiemmin, jotta muistaisin käydä äänestämässä seurakuntavaaleissa maanantaina, olin vain unohtanut poistaa hälytyksen ja se äänestys oli ollut siinä samassa kirkossa, jossa oli nyt ne hautajaiset. Ruudussa luki: Äänestä ja kellonaika (joka oli sillä hetkellä) 11.03 ja kummallisinta oli se, että juuri sillä samalla hetkellä kun katsoin puhelimen ruutua, kirkonkello löi viimeisen lyöntinsä, tätä on vaikea selittää, mutta tuntuu kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt ja merkityksetön tuntui yhtäkkiä merkitsevältä, se kuinka puhelimen hälytys viittasi juuri siihen samaan paikkaan missä nyt vietettiin hautajaisia ja sekin mitä puhelimen ruudulla luki.

Jäin miettimään kenelle ne kellot oikein soivatkaan, luterilaiselle kirkolleko ne soivat vai maallemme. Viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet hyvin antikristillisiä oppeja sisälle luterilaiseen kirkkoon ja minua pelottaa mitä Jumalalle selän kääntämisestä voi seurata.

Lempparibiisi

2010-11-16T21:46:00.001Z

Edellisiin postauksiin liittyen. Mieskin tykkää tästä :)

Ikkunat

2010-11-16T21:09:00.000Z

Kävin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Vapaakirkossa, isänpäiväkirkossa. Kirkko oli aika pieni, tilaisuus oli aika vapaamuotoinen. Eräs nuori mies piti pitkän puheen, hän lausui Isän rakkausrunon ääneen, tämän joka löytyy netistä, rukoilimme. Monet laskevat päänsä kun rukoilevat, itse en oikein osaa tehdä niin, haluan katsella ylös, mieluiten taivaalle. Kirkossa oli kauniit kaari-ikkunat, ikkunoiden takana näkyi vaaleanharmaa taivas ja yksi lehdetön puu tummine oksineen. Sitä pelkistettyä kuvaa katselin, lehdetöntä puuta ja vaaleaa taivasta.

Eilen näin unen. Olimme koko perhe muuttamassa uuteen kotiin. Se oli kaunis puutalo, yksikerroksinen ja siinä oli kuisti, valoisa ja nätti, valkoiseksi maalatut puulattiat. Se oli juuri sellainen koti, josta olin haaveillut. Olimme lastenhuoneessa, olimme kantaneet sinne jo jotain huonekaluja. Huomasin istuessani siinä, että pystyin näkemään kahdesta ikkunasta, lastenhuoneen ikkunasta ja kuistin ikkunasta saman vaaleanharmaan taivaan ja kaksi puuta. Unessa oli aika positiivinen tunnelma, valoisa, avara ja onnellinen...

Isä

2010-11-14T16:28:00.001Z

katosi elämästäni kun olin 2-vuotias, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Näin hänet vielä 3 kertaa, 2 kertaa humalassa ja kerran sairaalavuoteella. Mutta yhdelläkään kertaa minulla ei ollut mitään sanottavaa.

Miten toisenlainen elämä olisikaan, jos olisi ollut isä. Mutta ei voi jossitella, hyväksyä vain. Hautajaisissa isosiskoni, joka oli sentään jotenkin tuntenut isän itki, mutta minä en itkenyt. Ihan vieras ihminen oli. Isä vain teoriassa.

Perinnöksi isältä jäi rannekello ja kihlasormus (jonkun uuden naisensa kanssa) ja ne ovat vieläkin siinä kirjekuoressa, jonka sain sieltä virastosta. Ne ovat jossakin kaapin perukoilla, en kovin usein katsele niitä. Jäi häneltä jotain muutakin, jotain jota katsellessa ajattelen sitä isää, joka isä olisi voinut olla.

Isä kuoli kauan sitten, 22 vuotta sitten, vuonna 1988. Jos isä eläisi, hän täyttäisi 74 vuotta ensi kuussa.

Olen kiitollinen, että omilla lapsillani on isä, joka on heidän elämässään läsnä joka päivä.

Syksyä 3

2010-11-13T21:35:00.000Z

Syksyä 2

2010-11-13T21:21:00.002Z

Kuvia vain.

Turn around

2010-11-04T21:22:00.001Z

Muutama viikko sitten olin aika allapäin taas, samoja asioita pohdin kuin aiemminkin, kun ei tiedä mihin tällä hetkellä suunnata. Olin koiran kanssa metsässä ja jäin siihen seisomaan ja edessä näkyi pelkkää kuusimetsää, harmaita runkoja toinen toisensa perään, mutta sitten, jokin tunne sai minut kääntymään ympäri ja siinä edessäni olikin suuri haapapuu, paljon suurempi muita puita, täynnä auringossa hehkuvia keltaisia lehtiä ja se oli jotenkin ihmeellinen näky (mutta en kuitenkaan ottanut siitä kuvaa, kuvassa on eri puu)

Aloin pohtia, että ehkä minun ei epätoivoisesti pidäkään etsiä mitään uutta vaan kääntyä ympäri ja katsoa taaksepäin ja käydä sitä läpi mikä on takana, ainakin joitain tärkeimpiä asioita, ehkä ei ole muuta keinoa päästä eteenpäin.

Siinä vieressä oli myös pari pienempää haapaa, se sai minut ajattelemaan taas miten haapapuut monikossa on haavat ja se toi mieleeni viittauksen Kristuksen vertavuotaviin haavoihin, joista vuotava puhdistava veri hoitaa ja puhdistaa kaikki menneisyyden haavat.

Haluaisin oppia jättämään elämäni kokonaan Kristuksen käsiin, päästä yhä lähemmäs ja oppia tuntemaan Hänet yhä syvemmin, niin että Hän saa ohjata ja johdattaa minua kaikessa ja joka päivä.

Punaista

2010-11-02T22:46:00.001Z

Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon takaa, lehtiä oli vielä puissa. Aamulla oli silloin hieno aamurusko. Punatulkkuja tuli samana päivänä kotitalomme pihlajiin, viimeksi tänään näin niitä taas. Pyrähtelivät isoissa koivuissa, niiden vatsat hehkuivat kirkkaanpunaisina auringonvalossa.

Tänään aurinko todellakin tuli harmaiden päivien jälkeen esiin, vietimme aamupäivän koiran kanssa metsässä. Koira katosi taas jonnekin omille teilleen, lähti jonkun vainun perään, ei totellut kutsujani. Viimein näin koiran jossain kauempana ja juoksin sen kiinni, oli täysin uppoutunut nuuskimaan ja pyöri ympyrää, minkä lie vainun olikaan sitten löytänyt. Mutta olen itsekin onnellinen, kun koira on onnellinen siellä metsässä, kun se saa olla koira ja elää koiran elämää.

Tänään minusta tuntuu, että olen myös tosi onnellinen siitä, että pääsimme muutama vuosi sitten Helsingistä (ja Espoosta) pois. Ei, en haluaisi elää pääkaupunkiseudulla, vaikka luulisi, että siellä on vapaus, mutta ei siellä kaikkien pitää ajatella samalla tavoin jos haluaa kuulua "piireihin", olla sellaisia "suvaitsevaisia", liberaaleja ja "cityvihreitä", mikä kylläkin tarkoittaa, että muulla tavoin ajattelevia ei hyväksytä joukkoon. Pidän itse kaupungista ja etenkin merestä, atmosfääristä en. Onneksi pääsin eroon siitä kaikesta. Viime vuodet olen muutenkin halunnut vain paeta, jos olisi mahdollista voisin muuttaa vaikka jonnekin Lappiin, Norjaan tai minne vain.

Koleaa

2010-10-27T22:26:00.002+01:00

Olen ollut viime päivät hyvin pahoillani siitä, miten vääristynyttä lähtökohdiltaan Suomessa käytävä keskustelu on, olen saanut kuulla, että Jumalaan uskovat tunnustavat kristityt ovat fundamentalisteja ja että sellainenkin tunnustava kristillinen seurakunta kuin Luther-säätiö on "ääriliike". Ääriliikkeiksi ja fundamentalisteiksi on nyt siis leimattu samalla kaikki maailman tunnustavat kristilliset seurakunnat ja kirkot kuten Katolinen ja Ortodoksinen kirkko ja lähes 2 miljardia maailman tunnustavaa kristittyä.

Tämä vain kertoo siitä, että valta ja mediavalta Suomessa on pienellä liberaalisiivellä, jotka käyvät keskustelua omasta lähtökohdastaan käsin ja jotka tosiasiassa itse edustavat itse sellaista äärimmäistä ajattelua, sukupuolineutraaleja avioliittoja siunaavia kristillisiä kirkkoja/seurakuntia (ja nekin harvat eivät ole enää tunnustavia kristillisiä kirkkoja) ja jopa uskontojakaan maailmassa ei juuri ole. Suomen kansaa manipuloidaan ja painostetaan median toimesta uskomaan, että ääriajattelu olisi jotain normiajattelua.

Tämä aika mitä elämme on jotenkin hyytävää, kaikki se mikä meille on ollut perustana ja tärkeää, halutaan murskata korulauseisiin puetun valheen nimessä ja seurauksena on entistäkin suurempi arvotyhjiö, ihan kuin meillä ei olisi arvottomuudesta aiheutuvaa pahoinvointia jo ennestään.

Hyviä kirjoituksia aiheesta täällä ja täällä.

Syksyä 1

2010-10-25T18:44:00.004+01:00

Tähän mennessä olen pitänyt kaikista syksyn sadepäivistä, nämä kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun lehtiä oli vielä puissa, nyt lehdet ovat enimmäkseen jo maassa, mutta olen pitänyt näidenkin päivien sävyistä. Koira taas ei pidä sadepäivistä; siitä kun turkki kastuu, on meillä sadetakkikin mutta sitä pidetään vain kovemmalla sateella. Koirallamme on tänään syntymäpäivä, 11 vuotta tulee jo täyteen. Onnea rakas koiruliini :)

...

2010-10-24T23:15:00.007+01:00

Herra minun Jumalani,
suuret ovat sinun ihmetekosi
ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan.
Ei ole ketään sinun vertaistasi.
Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua,
niiden paljous on suurempi kuin luetella taidan.
Psalmi 40:6

Kaikki liha on kuin ruoho,
ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,
kun Herran henkäys puhaltaa siihen.
Totısesti, ruohoa on kansa.
Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.
Jesaja 40:6-8

Tämänpäiväinen radiojumalanpalvelus Johanneksenkirkosta.

Puhutteleva, sanaan perustuva saarna. Tällaista kirkkoa minä ikävöin, missä Jumala on suuri, ihminen pieni...

Siunaa ja varjele meitä

2010-10-19T22:23:00.003+01:00

Jotenkin tuntuu, että tämä maamme ja kristikansamme tarvitsee nyt aivan erityistä rukousta. Siksi laitoin tämän vanhan virren.

In his hand are the depths of the Earth and the mountain peaks belong to him

2010-10-14T22:02:00.004+01:00

"The miners emerged wearing identical T-shirts with the Chilean flag on the front and the message "Thank you Lord`in English and Spanish.

The back featured words from Psalm 95 in chilean miners T-shirts: "In his hand are the depths of the Earth and the mountain peaks belong to him. To Him the glory and honour." Psalm 95:5"

Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet,
hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Psalmi 95:5

Teksti oli painettuna kaivosmiesten t-paitojen selkään. Etupuolella luki Kiitos Herralle, englanniksi ja espanjaksi.

Minua on inspiroinut tänään todella paljon kaivosmiesten pelastuminen, todellisuus on välillä niin ihmeellistä ja täydellistä, kuin Jumalan käden piirtämää, mitä uskon sen olleenkin. Toisaalta kuvat Chilestä ja chileläisten vankkumaton usko Jumalaan ja Jumalan sanaan ovat paljastanut miten masentava on oman maamme hengellinen tila, jopa kirkko luopumassa perusjalastaan, Jumalan sanasta ja korvaamassa sen ateistisella, suoraan sielunvihollisesta lähtöisin olevalla hapatuksella.

Jospa hengen tuulet puhaltaisivat tännekin, sitä voimme aina rukoilla.

Uskon varassa

2010-10-14T11:01:00.008+01:00

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr 11:1)

Chileläisten kaivosmiesten pelastuminen tuntuu ihmeeltä, suurenmoiselta ihmeeltä.

Ihan uskon varassa olivat ensimmäiset 17 päivää, tietämättä siitä pelastaako heitä kukaan ja onko edes mahdollista pelastua. Joukon johtaja jaksoi kuitenkin uskoa pelastumiseen.

Ja miten he antavat nyt antavat kunnian Jumalalle pelastumisestaan, kiittävät polvillaan. Siellä ei hävetä Jumalaa ja Jumalan sanaa niinkuin Suomessa ja paeta jonkinlaisen kylmän tekoälyllisyyden, ateismin ja ylpeän itseriittoisuuden taakse. Moni kaivosmiehistä on tullut uskoon ja 33:n kaivosmiehen joukossa oli evankelinen saarnaajakin. Jumalan hengen ja läsnäolon voi oikein tuntea ja aistia tv-kuvien kautta, sillä siellä missä rukoillaan paljon siellä Jumala toimii.

Ja koko episodi, miten mahtava vertauskuva kristillisestä pelastuksesta, me ihmiset olemme kuin nuo miehet maan uumenissa, itse emme pysty itseämme pelastamaan ja kapuamaan vapauteen, kaikki työ on tehty ylhäällä, reikä syvyteen porattu auki ja pelastuskapseli rakennettu ja laskettu alas luoksemme, voimme vain uskossa vastaanottaa Jeesuksen, astua pelastuskapseliin ja antaa Jeesuksen kantaa meidät ylös.

Ja kuinka Jumalalle jokainen ihmiselämä on arvokas, tärkeä ja ainutkertainen, jokaisen hän haluaa pelastaa. Ihan tavallisia duunareita olivat nämäkin kaivosmiehet, jokaisen elämä kuitenkin suunnattoman tärkeä, ainutkertainen ja pelastamisen arvoinen.

Never alone

2010-10-09T22:42:00.004+01:00

2. kirje korinttolaisille 4

"Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia."

Just photoshopping

2010-10-08T17:10:00.002+01:00

This time of year, I just love it

2010-10-06T21:13:00.004+01:00

Joissakin blogeissa on kyllästytty ruskaan, minä en kyllästy siihen ikinä, enkä puihin, enkä näihin väreihin enkä näihin valoihin. Syksy on täynnä tenhoa, hehkua, nostalgiaa ja muistoja, kuin taustalla koko ajan soisi kaunis pianomusiikki...

Kävin tänään työvoimatoimistossa, aina se on yhtä ahdistavaa, pitäisi sukeltaa johonkin muottiin, minne en kuulu ollenkaan ja hakea töitä, joihin en sovi ensinkään, oikeastaan olen tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on, nytkin tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, harmi vain, että siitä ei makseta mitään. Tai tienaanhan ruhtinaalliset 140 euroa kuussa...

Lapset olivat tänään partiossa, vielä heillä ei ole partiohuiveja eikä partiopaitoja.

Bussin ikkunasta näin thaihierontapaikan ikkunassa valaistun joulukynttelikön, mietin miksi se oli siellä, kun kävelin kaupungilla näin sosiaalidemokraattien pitävän kokoustaan katutasossa.

Eilen löysin metsästä pienestä kumpareesta reiän, kun katsoin sisään, näin siellä valtavan kokoisen ampiaispesän, pesä oli tosin lähes tuhoutunut. Edellisenä päivänä olin löytänyt metsästä alempaa puun juurakon päältä ison kuutionmuotoisen hunajakennon, nyt ymmärrän sen olleen varmaan tästä samasta pesästä. Ehkä mehiläishaukka tuhonnut pesän.

Koirani tuhisee ja kuorsaa pöydän alla, I love my dog more and more day by day...

...

2010-10-05T20:59:00.003+01:00

Tällä viikolla yritän saada edes kaksi asiaa tehtyä, muuten on ollut aika näköalattomat fiilikset tämän elämän suhteen: takana ihan ok. tulevaisuus, edessä ei niinkään... On aika raskasta tuntea itsensä tälle yhteiskunnalle täysin hyödyttömäksi, tarpeettomaksi ja näkymättömäksi, kun ei osannut eikä varmaan edes tahtonut mennä siihen virtaan, putkeen mukaan ja olla niinkuin muut ja nyt on vain seiniä vastassa joka puolella ja saa vain tuhahduksia ja ylenkatsetta osakseen. No sentään lapset tarvitsevat ja koira tarvitsee, kuka veisi lapsia harrastuksiin tai veisi koiraa ulos/antaisi sille ruokaa, jos en minä. Lapsillakin on onneksi harrastuksia tänä syksynä, saa vähän vaihtelua, kun lähtee viikottain useamman kerran toiselle puolelle kaupunkia. Elämäni on totisesti aika yksitoikkoisen ankeaa, niin ankeaa, että en jaksa enää edes lukea toisten hohdokkaista ja menevistä elämistä.

Mutta, syksy on kaunis.

Sanoja, jotka kuulin radiosta ja jotka lohduttivat tänään:

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Johannes 1:12

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Matt. 5:4

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room 8:38-39

Valograffiti

2010-10-04T12:20:00.002+01:00

Alikulkutunnelin seinään oli maalattu graffitteja. Valo teki oman graffitinsa yläpuolelle.
Graffitien seuraksi sopii tämä The Scriptin kappale "We cry", siinäkin liikutaan graffitien keskellä.

Syksyn valo

2010-10-03T20:37:00.002+01:00

lämmintä, keltaista, hehkuvaa.

Eilisen taivas ja oranssi puu

2010-10-02T21:52:00.009+01:00

Syksy ei lakkaa hämmästyttämästä minua sadun-/unenomaisuudellaan. Vain syksyllä puut voivat olla räikyvän oransseja.

Päivän hahmo oli vanha kaljupäinen mies (takaapäin muistutti Maukka Perusjätkää), jolla oli kävelykeppi ja auki levitetty palestiinalaishuivi hartioilla. Ristiriita oli kummallinen, palestiinalaishuiveja on tottunut lähinnä näkemään vähän anarkistisilla nuorilla, ei vanhoilla huonosti kulkevilla miehillä.

Mustavalkoinen palestiinalaishuivi on kyllä niin poliittisesti latautunut asuste, että itse en koskaan voisi pitää sellaista, en edes etäisesti sitä muistuttavaa.
...
Ja mikä on hahmo, sellainen omintakeinen, usein yksinkulkeva ihminen joka jotenkin/jostain syystä jää vaivaamaan/jää mieleen tai jota näkee usein. Joskus he ovat niitä joiden kanssa juttelee, mutta usein niitä joiden kanssa ei ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Jotka ovat sillä hetkellä läsnä elämässäsi ja kenties pelkällä olemassaolollaan ovat kertomassa sinulle jotain, itsestäsi ehkä ja haastamassa sinua.

Tilhet

2010-10-01T23:21:00.003+01:00

Naapuritalon pihlajan ympärillä parveili pieni parvi tilhejä, ehkä kymmenkunta ja pihlajassa oli muutama syömässä marjoja. Ajattelin, että puussa olevat lennähtävät pois, kun lähestyn niitä kameran kanssa, mutta mitä vielä, eivät lähteneet mihinkään, vaan antoivat kuvata vapaasti. Eivät edes huomanneet minua, vaikka koirakin oli mukana. Jos olisin ollut joku luontokuvaaja pitkän putken kanssa olisin saanut vaikka miten hienoja lähikuvia, mutta 80mm:n kanssa ei kovin ihmeellisiä lähikuvia saa otetuksi.

Tilhet ovat kummallisia lintuja, niiden kaulat ovat kuin kumia kun ne venyttelevät kaulaansa kurotellessaan pihlajanmarjoihin (lisäksi niillä on töyhtö ja pikanttina yksityiskohtana kyljessä tuo ihmeellisen värikäs värijuova). Selvästi tilhet ovat suunniteltu juuri pihlajanmarjapuita varten. Mietin voiko niitä edes erottaa toisistaan, tilhejä ja pihlajia, ovat niin toinen toisiaan varten, ikäänkuin yhtä ja samaa.

Jos en asuisi länsimaissa ja ajatteluni olisi rationaalisen ajattelun läpitunkemaa, voisin jopa ajatella, että tilhet ovat olemassa vain pihlajia varten ja ilmestyvät vain syksyisin riipimään marjat pois puusta.

Sydänlehtisen puun luona

2010-09-30T21:42:00.008+01:00

Viime sunnuntaina metsässä oli kaunista, etenkin tämän puun luona, jonka lehdet ovat sydämenmuotoiset. Siihen jäimme koiran kanssa. Valo siivilöityi hienosti, valoläikkiä siellä täällä. Juuri valon vuoksi paikka tuntui erityislaatuiselta juuri silloin, koska normaalisti olen kulkenut puun ohi. Tuntui kuin olisi siirtynyt johonkin nostalgiseen elokuvakohtaukseen, jossa on syksy, palaan paratiisia jossa kaikki on hyvin ja paikallaan ja haikeuskin on täynnä toivoa. Mielikuvaan, joka on ollut varmaan aina.

Löytyi vähän suppilovahveroita myös.

Iltapäivisin

2010-09-28T12:13:00.009+01:00

5-vuotias on tullut hoidosta, koululaiset tulleet jo aiemmin, mieskin joskus tullut jo töistä. Kuopus syö välipalaa, juo kaakaota ja syö neliskanttista leipää (hänen oma ilmauksensa), joskus hän haluaa leivän kuudella kurkkuviipalella ja joskus makkaralla, joskus haluaa vain tavallisen neliskanttisen leivän, paahdettuna ei kelpaa. Kaakaon (tai kaukaon kuten hänellä on ollut tapana sanoa siitä lähtien kun oppi puhumaan) tulee olla lämmintä, kylmä ei kelpaa.

Aku Ankat ovat suosikkeja, niihin hän syventyy tarkkaan, katsoo joka kuvan. Näyttää kuin hän jo osaisi lukea, vaikka ei vielä osaakaan.

Detaljeja: Lasilintu

2010-09-27T21:47:00.008+01:00

Minulla oli lapsena tällainen pieni lasilintu (oikeastaan kananen), tai siskoni se taisi olla, joka tapauksessa lintu oli minusta kiehtova, etenkin sisällä olevat hehkuvat värit. Lintu ei kuitenkaan säilynyt ehjänä, vaan siitä lohkesi pieni pala.

Muutama viikko sitten ostin kirpparilta kuvassa olevan samaa sarjaa olevan lasilinnun, ei maksanut paljon. Edelleen lasin sisällä värit ja ilmakuplat hehkuvat ja kimmeltävät hienosti. Löytyi pieni pala lapsuutta.

Päivän taivas/Sky of the day

2010-09-26T23:01:00.002+01:00

Ajattelin aloittaa uuden sarjan: Päivän taivas-kuvasarjan, mutta todennäköisesti päivitän näitä päivän taivaita harvakseltaan, vain silloin kun taivas/pilvet ovat jotenkin mielenkiintoisia tai erityisen kauniita.

Tämä taivaskuva on tosin eiliseltä, mutta taivas oli tavattoman kaunis, suorastaan häkellyttävän kaunis, jäin katsomaan sitä pitkään.

(Anteeksi, jos blogini on niin vähän lukijaystävällinen, se vain johtuu siitä, että minua kiinnostavat kaikenlaiset kummalliset asiat, jotka ei suurinta osaa ihmisistä kiinnosta ollenkaan).

Metsässä

2010-09-25T22:23:00.001+01:00

Sammaleisia kallioita. Polkuja. Polut täynnä juurakoita, joihin kompastua. Muurahaisia. Muurahaiskekoja. Käpytikkoja, palokärkiä, maasta singahtelevia räpiköiviä metsälintuja. Lintujen varoitusääniä. Saniaisia. Polkuja laavuille. Koiran kaivuuprojektit, lentävää multaa. Omatekoinen esterata. Iloisesti haukahteleva koira. Nuuskiva, kuulosteleva, vaistoava, vainuava koira. Juoksuun singahtava koira. Joskus metsän siimeksiin katoava koira. Ketunleipämetsä. Suuria kaatuneiden puun juurakoita. Myrskyn kaatamia puita raivattuna, pinottuna, kuljetusta odottamassa.

We are lambs everyone

2010-09-23T22:30:00.013+01:00

on tärkeää seurata ja kuunnella oikean paimenen ääntä.

Jeesus sanoo: "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä."
Johannes 10

Näin kauan, yli kymmenen vuotta sitten unen lampaista:

Olin talvisessa metsässä. Se oli korpimetsää. Ylhäältä rinteeltä näin, kun alhaalla mustassa ja kapeassa jokiuomassa kahlasi lampaita. Ne olivat nääntyneitä ja viluissaan. Jaloissaan niillä oli siniset ponttoonit, jotta ne jaksaisivat pysyä pinnalla.

Olin huolissani lampaista ja jotenkin minulle näytettiin karttaa, jossa selvisi sijaintimme. Olimme lähellä Ikkala-nimistä paikkakuntaa. Ilmeisesti lampaat olivat matkalla sinne. (Edellisenä päivänä olimme ostaneet Ikeasta valkoisen Nikkala-sohvan, joten nimi tuli siitä. Ikkala on myös etunimi, ääriharvinainen Mikaelin muoto. Olin myös katsellut Ikeassa valkoisia lampaantaljoja ja vähän surkutellutkin, että niiden takia oli pitänyt teurastaa lampaita.)

Uni jatkui. Olin jossakin turkistarhan tapaisessa, mutta eläimet olivat nalleja, herttaisia ja sympaattisia. Ne olivat kahdessa rivissä. Paikalle tuli mies, joka rupesi teurastamaan nalle-parkoja yksitellen. Mies ampui kuulan jokaiseen.

Surullisinta oli, kun näin miten nallejen silmistä katosi se toiveikas, iloinen, odottava katse, joka uskoo vain hyvään. Mies varmisti, että nallet olivat varmasti kuolleet ampumalla lisää laukauksia.

...

Unen loppu oli sangen synkkä, mutta mieliinpainuvin kuva unessa oli näistä väsyneistä lampaista alhaalla joenuomassa, joiden piti turvautua ponttooneihin että jaksaisivat. Jeesus vertaa ihmisiä lampaisiin ja usein ajattelen samaa, kun näen kadulla oikein surkeita, surullisia ihmiskohtaloita, nämä ja monet ihmiset harhailevat kuin eksyneet lampaat, kaipaavat vain, että löytäisivät laumansa ja hyvän paimenen, joka pitäisi heistä huolta.

Leo Meller kristityn unista

2010-09-23T09:56:00.002+01:00

"Minä uskoisin, että ihminen näkee huomattavasti enemmän Jumalan antamia unia kuin hän pysähtyy edes ajattelemaan. Unet tulevat ihmisen tajuntaan joko Jumalalta tai ne tulevat ihmisen omasta piilotajunnasta tai ne voivat myös tulla suoraan demonisesta maailmasta. Eli kolme lähdettä unille löytyy.

Useimmat kristityt ihmiset tuntuvat osaavan erottaa unien lähteet melko mielenkiintoisella tavalla. Tarkoitan sitä, että ihmisillä tuntuu olevan, kun hän on kristitty, jokin sellainen sensori itsessään, joka hänelle viestittää, mistä tämä uni on peräisin.

Uskon, että Jumalan henki toimii kristityn ihmisen kohdalla sillä tavalla, että unissa, jotka tulevat jostakin muusta kuin taivaallisesta lähteestä, Pyhä Henki ei välttämättä anna niiden muistikuvan edes jäädä mieleemme, Pyhä Henki ikään kuin pyyhkäisee sielun karttamme puhtaaksi. ... Uskon, että kristitty etupäässä näkee unia, jotka ovat joko Jumalasta taikka sitten hänen omasta alitajunnastaan.

Jumalan kielenkäytössä unisymboliikka ei koskaan ole kahden ihmisen kohdalla samanlainen. Miksi? Siitä syystä, että asiat merkitsevät erilaista eri ihmisille. Ja näin minä aina, kun alan keskustella kristityn ihmisen kanssa hänen unikokemuksistaan, kysyn ensin, mitä tämä asia merkitsee sinulle. ... Jumala ottaa sellaisen symbolin, sellaisen vertauskuvan, jonka hän tietää tarkoittavan sinulle määrättyä asiaa, ja hän käyttää sitä kun hän kertoo sinulle sen mitä hän kertoo."

Leo Meller, radion Taivaan ja Maan välillä -ohjelmasta joskus vuodenvaihteessa 2002/2003

Tunnustus

2010-09-22T22:23:00.009+01:00

Sain Trinalta tämän tunnustuksen, Kiitos Trina, olen otettu siitä, että kaikista maailman blogeista ja seuraamistasi blogeista valitsit toiseksi tunnustuksen ansaitsevaksi blogiksi juuri minun blogini.

Tähän tunnustukseen liittyy myös kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on kertoa kolme itselle rakasta asiaa.

Jeesus: Jeesus on absoluuttinen, kirkas totuus, valo tämän pimeän maailman keskellä, sovittajamme, pelastajamme, auttajamme. Minulla ei ole minkäänlaisia konkreettisia kokemuksia Jeesuksen läsnäolosta, mutta tiedän, että hän on aina kanssani/kanssamme. Näin kerran unta siitä, kahlasin kirkkaassa purossa, jonka seinämät olivat heleänvihreää ruohoa, uskaltauduin pidemmälle ja syvemmälle, koska takanani kulki koko ajan mieshahmo, joka ohjasi minua, minun ei tarvinnut kulkea yksin vaan vierellä oli turvallinen hahmo, sen jälkeen en ole pelännyt, uskon vaikka en näe, koska olen nähnyt sen unessa ja koska hän on sanassaan näin sanonut. Raamattu on tärkeä, koska Jumalaa en omin voimin kykene näkemään, tuntemaan enkä kokemaan, mutta Jumala puhuu sanassaan. Huomaan ajautuvani sivupoluille, ahdistukseen ja masennukseen, kun en lue Raamattua, mutta aina kun palaan Raamattuun, saan sanasta voimaa, Raamattu on vesi, jota juoda, ilma jota hengittää, leipä jota syödä.

Kaikki olevainen: rakkaat lapset, mies, koira, koti, luonto, eläimet usein vain ihmettelen kaiken kauneutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja kiitän Jumalaa kaikesta tästä hyvästä ympärilläni, elämä on ihme.

Kuvien tekeminen: Kuvien tekeminen tavalla tai toisella, valokuvaamalla, kuvankäsittelyllä, maalaamalla, piirtämällä on aina ollut minulle tärkeää, toivoisin että minulla olisi vastaisuudessa enemmänkin aikaa keskittyä kuvien tekemiseen ja vaikka päästä vuosien tauon jälkeen taas maalaamaan öljyväreillä.

Toinen tehtävä on kuvailla itselleen rakas kuva:

Kuvassa olen minä ja siskoni, kuva on mustavalkoinen ja otettu 70-luvun alussa, olen kuvassa n. 2 vuotias. Kuva on otettu kun olimme Otanmäessä käymässä tätini luona, istumme Dipolin edessä penkillä, siskollani on kädessä pitkä oksa, molemmat hymyilemme. Lapsuudenaikaiset kuvat ovat ylipäätään minulle aika rakkaita, koska niitä on vähän, alle 10.

Annan tunnustuksen eteenpäin Nurkkalinnulle ja Johannalle. Kumpikin pitää rehellistä ja puhuttelevaa blogia ja on ollut täällä blogimaailmassa minulle rohkaisuna ja esikuvana kristittynä elämisestä ja olemisesta.

Jokaiseen päivään

2010-09-15T20:49:00.004+01:00

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.

Sananlaskut 4: 23-27

Above all else, guard your heart, for it affects everything you do. Avoid all perverse talk; stay far from corrupt speech. Look straight ahead, and fix your eyes on what lies before you. Mark out a straight path for your feet; then stick to the path and stay safe. Don't get sidetracked; keep your feet from following evil.

Proverbs 4: 23-27

Nykyaika

2010-09-14T21:15:00.004+01:00

on aika, joka on unohtanut juurensa ja katkonut ne pois.
Joka kuvittelee, että juuria ei koskaan ollutkaan.
Nykyaika on aika, joka on kiinni vain itsessään, omassa kaikkivoipaisuuden tunteessaan.

Nykyaika on aika, jonka tuuli repäisee hetkessä pois.

Ajattelen jotain ihan muuta

2010-09-14T20:41:00.006+01:00

Monesti huomaan sen, jokin tapahtuma, uutinen pureutuu mieleeni ja täyttää sen, minulla olisi asiasta paljonkin sanottavaa, mutta tiedän, että siinä mielentilassa osaan silloin tällöin laittaa sanat oikeille paikoilleen, mutta joskus ne purkautuvat vain kiihkeänä hallitsemattomana ryöppynä, tiedostan tunteen ja silloin alan ajatella jotain muuta tai yritän olla ajattelematta.

Kiihkeys on meidän naisten helmasynti ja sen piirteen tunnistan myös itsessäni. Siksi luotan enemmän miehiin, he pitävät enemmän jalat maassa, eivätkä rönsyile tunnekuohujensa vietävinä. Mutta olen kovasti yrittänyt treenata asiaa. Tämä blogikin syntyi kun yritin olla ajattelematta tai ajatella jotain muuta ja aika ajoin postauksetkin syntyvät siitä, kun yritän ajatella jotain muuta. Ja se on auttanut, olen, osaan suunnata tunteeni jostain mieltä kuohuttavasta asiasta ihan muualle ja näin ottaa etäisyyttä ja ehkä sitten palata asiaan vähemmän kuohuvin tuntein.

Menen vaikka ulos kävelylle, ihmettelen kun jotkut puut ovat niin äkkiä kellastuneet, näen ikkunassa kissan ja haaveilen meillekin sellaista, koiralle kaveriksi.

Kuva ei kyllä mitenkään liity tekstiin, laitoin tämän vanhan kuvani vain siksi, että pidän siitä.

Treetime

2010-09-09T10:19:00.002+01:00

Isän mummola

2010-09-06T17:56:00.004+01:00

Talot saivat minut ajattelemaan menneitä taloja, isovanhempien taloja, jotka on jo kauan sitten perintöriitojen takia myyty pois. Vain toisen niistä muistan, isän mummolan, sen valkoisen omakotitalon peltojen keskellä, jonne matkasimme isosiskon kanssa junalla. Emme kovin usein.

Mummo oli aina ystävällinen ja nauravainen, korkealta keittiön yläkaapista hän otti karkkia ja antoi sitä meille. Mummolassa oli aivan erilaista kuin kotona, hieno olohuone sohvakalusteineen, hyvä kun uskalsi mennä siihen huoneeseen. Ukki oli työmies, hän ei paljon puhua pukahtanut. Kun olimme käymässä hän tuli sisään, laittoi rukkasensa aina samaan paikkaan uunin päälle, viivähti hetken sisällä, kunnes lähti taas pihalle työhommiin, ehkä hän jotakin joskus sanoi, mutta ei hänen puheestaan oikein saanut selvääkään, se oli sellaista muminaa.

Pihalla oli vinttikaivo ja pihakeinu, jossa oli muhkeat kukikkaat toppaukset, siinä keinuimme. Se oli oikea mummolakeinu.

Mummolassa ei ollut oikein mitään tekemistä, paitsi silloin joskus kun serkut olivat samaan aikaan käymässä, leikimme pihalla. Ja pihalla oli paljon omenapuita.

Tosi vähän on jäänyt muistikuvia koko paikasta. Mummolassa asuin myös elämäni 2 ensimmäistä vuotta, mutta siitä muistan vielä vähemmän, tosin muuton muistan hämärästi, kun harmaapressuinen auto tuli pihaan ja muistan, että minua huolestutti jokin pitsiliina, että tuliko se mukaan. Voi olla kyllä ihan pelkkä kuvitteellinen mielikuvakin.

Kun v. 1998 (mummon kuolemasta oli silloin jo 16 vuotta) ajelimme siellä päin, talon uudet omistajat olivat pihalla, he olivat ystävällisiä, kertoivat olevansa kohta myymässä taloa (ei kuulemma ollut oikein hyvin rakennettu) ja antoivat minun kuvata muutaman kuvan. Talo oli entisenlaisensa. Pihalla oli keinu, en tiedä oliko se sama keinu, mutta se oli pelkkä raato vain, ne kukikkaat toppaukset ja katos puuttuivat, kesä puuttui, mummo puuttui.

Ajattelen myös taloja

2010-09-05T09:41:00.016+01:00

vanhoja taloja. 50-luvun kerrostaloa, ehkä tuota taloa jossa on vaaleansiniset parvekkeet. Sellaista, jossa olisi sisällä leveät ikkunalaudat, puulattia ja kotoisa tunnelma. Sellainen, jossa vanhatkin huonekalut näyttäisivät siltä, että ne kuuluvat sinne.

Asuimme kerran vähän sellaisessa, mutta ei sekään ollut oikea, siellä oli leveät ikkunalaudat, mutta lattialla ikävän värinen muovimatto ja liian pieneksikin se olisi kohta jäänyt meille.

Tai sitten isoa keltaista puutaloa, jonka takapihalla kasvaa omenapuita. Taloa, jossa varmaan tuntuisi, että huoneet lopu koskaan.

Näen usein untakin, että löydän asunnostani uusia huoneita ja aina olen yhtä riemuissani: "miten en ole nähnyt, miten en ole tajunnut näitä uusia huoneita, miten en ole tajunnut että meillä on vielä näin paljon tilaa." Sitten herään, mutta silti koen, että se olisi ollut mahdollista, löytää niitä uusia huoneita.

Tai sitten ajattelen viistokattoista puutaloa pienen mäen päällä. Usein kuljen puutalojen ohi. Melkein aina niissä on verhot ojennuksessa ja muutenkin harmonista, sennäköistä, että talojen asukkaat rakastavat omaa kotiaan ja mikseivät rakastaisikin.

Ajattelen kevättä

2010-08-28T22:03:00.007+01:00

Omenankukkia, kirsikankukkia, vaaleanpunaista, vaaleanvihreää, hersyvää vihreää ja valoa.

En ajattele syksyä, talvea, en ajattele aikaa, tulevia päiviä, pimeitä päiviä, ajattelen vain valoa ja valoisia päiviä, kaikenlaista valoa kaikenlaisissa päivissä.

Puoliaskeleita ja askeleita

2010-08-27T20:52:00.008+01:00

Viime päivät elämä on tuntunut tasapainoisemmalta, paremmalta...Tuntuu, että se raskas pitäisi-ja täytyisi-vaatimusten taakka olisi otettu pois ja edessäpäin on taas näköaloja.

Ja olen tänään päässyt puoli askelta eteenpäin, yhden puhelinsoiton verran. Puoli askelta enemmmän kuin eilen, mutta matkaa on vielä koko askeleeseen ja siitä eteenpäin.

On muutamia solmuja, jotka pitäisi raivata pois, kertakaikkiaan tarttua miekkaan ja katkoa ne, ihan vain käytännön juttuja, ei mitään sen syvällisempää.

Tänä aamuna

2010-08-26T09:57:00.014+01:00

Tänä aamuna elämä oli hetken aikaa runoa, tai ainakin välillä tuntui siltä.

Helikopteri pörräsi taivaalla, liikennevalot olivat rikki ja näyttivät punaista kaikille. Kävelin päin punaista.

Markettia laajennettiin, iso raskas kone jyskytti aidan takana paaluja maahan, sen pauke on kuulunut jo viikon verran, olin aika vaikuttunut siitä kaikesta rakentamisesta. Olen aina ihaillut arkkitehtejä, insinöörejä ja ihan tavallisia raksaduunareitakin, miten he osaavatkin rakentaa, minä en osaisi.

Marketista ostin meikkivoidetta, kloriittia, Nivea-shampoota ja hoitoainetta, Rainbow-kirjopyykinpesujauhetta, kakkukuvun ja -alusen, avocadoja, kukkakaalin, kurkun, Lätta-margariinia, rieskaa ja harmaat kimaltelevat säärystimet 7-vuotiaalle. Säärystimet olivat ainoa heräteostos, ehkä tyttö varmaan tykkää käyttää niitä legginsien kanssa, tyttöjen muotia on tällä hetkellä kasarityylinen muoti, alan itsekin vähitellen tottua sihen.

Paljon muutakin olisi pitänyt ostaa kuten sukkahousuja tytöille, pojalle alushousuja, sukkia ja uudet uimahousut ja itse haluaisin mustat legginsit hameiden kanssa pidettäviksi. En niitä ennen ole haikaillut, mutta nyt tuntuu, että haluaisin juuri sellaiset. Mutta vielä en ostanut, äkkiä rahat hupenee sukkahousuihin ja sen sellaisiin, pitää ensin inventoida vanhat.

Kun tulin takaisin, liikennevalot näyttivät edelleen punaista, katselin pihlajapuita, ne näyttivät punaisine marjoineen olevan kuin satukirjasta tai tietokonepelistä.

Mäki oli jyrkkä ja raskas, ajattelin levähtää penkillä, mutta edellä kulkenut vanha mies ehätti siihen ensin. Minä olin väsynyt, mutta hän vielä väsyneempi. Oliko hän 40 vuotta sitten yhtä väsynyt kuin minä, tuskin. Kyllä minä joskus kävelen ripeästikin sen mäen ja muutenkin yritän ottaa sen kuntourheilun kannalta, mutta joinakin päivinä, lyhyiden yöunien, kauppakassien ja koiran kanssa se vain tuntuu raskaalta. Onneksi ovat laittaneet penkin, ymmärtäneet, että monetkaan ei jaksa mäkeä levähtämättä.

Koira olisi tahtonut kuitenkin pysähtyä ja jäi vähäksi aikaa haistelemaan. Mies sanoi jotakin ja minä sanoin hänelle jotakin takaisin. Hän näytti tosi uupuneelta.

Kun tulin kotiin, löysin rappukäytävästä luunmuotoisia koirankeksejä, mistä ne sinne olivat pudonneet, jonkun roskapussistako? Otin koirankeksit ja laitoin ne kotona roskiin.

Tänään en ottanut enkä jaksanut laittaa kuvia, tai ehkä myöhemmin laitan.

Yes, quite boring writing, but little things matter :)

Illustration Friday - Atmosphere

2010-08-25T15:26:00.005+01:00

This is my old work (everyone pray sometimes), but I immediately remembered this when I saw the topic.

Huolenpitoa yli sadan vuoden takaa

2010-08-22T22:46:00.004+01:00

Allers Journal-lehdestä. Taiteilija on William Henry Hamilton Trood
British, 1860-1899.

Täällä muitakin hänen töitään. Hän keskittyi maalaamaan eläinaiheita, eritoten koiria. Varmastikin koirat oli hänelle hyvin rakkaita, sen näkee maalauksistakin. Minusta on aina jotenkin liikuttavaa, jos joku keskittyy johonkin itselleen rakkaaseen asiaan riippumatta saavuttaako sillä suurta menestystä ja statusta vai ei, ehkä tämän Troodin kohdalla oli juuri niin.

Olen ajatellut, että tarvitsisin oikeastaan kolme erilaista blogia, yhden kaikenlaisiin arkisiin asioihin, toisen uskonasioihin keskittyviin pohdintoihin ja kolmannen vaikkapa tällaisiin vanhoista lehdistä bongattuun materiaaliin, mutta en oikein osaa erottaa elämän eri osioita toisistaan ja vaikka uskonasioihin liittyvät pohdintani ovat karkoittaneet vähintään puolet jo entuudestaan vähistä lukijoistani (tässä ajassa on tilausta kaikille muille uskonnoille ja aatteille paitsi kristinuskolle), joten olkoon nyt vastaisuudessakin näin.

Usein pohdin laulua, jossa sanotaan: "Mä en halua elää mitään hengellistä elämää, mä haluan elää elämää", minua kiinnostaa koko elämän kirjo pienistä yksityiskohdista aina kosmokseen asti ja itseasiassa kaikki tämä näkyvä olemassaoleva heijasteleekin sitä mitä koko ajan tapahtuu pinnan alla.

En oikein osaa kirjoittaa, päivän mittaan ajatukset päässä rakentuvat sujuviksi lauseiksi, mutta kun pääsen koneen ääreen en saa tekstiä rakennettua sellaiseksi kuin haluaisin.

Childhood 1 and 2

2010-08-21T22:07:00.003+01:00

Elokuvasta Goodbye Lenin

Olen aivan myyty, miten uskomattoman kaunista musiikki voi ollakaan, miten paljon tunteita, muistoja, kaipausta se voi herättääkään...

Tuulenhyminää

2010-08-20T21:49:00.005+01:00

"Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"

1 Kuningasten kirja 19: 11-13

Jumala ei puhunut Elialle myrskytuulessa, vaan hiljaisessa tuulenhyminässä.

Vaikka Jumalalla on koko universumin voimat käytössä viestiensä välittämiseen, Jumala sittenkin haluaa puhua meille ja puhutella meitä usein vasta jossakin hyvin hiljaisessa, arkisessa ja vähäisessä, jos vain osaamme jäädä kuuntelemaan, ensisijaisesti Jumala tietenkin puhuu sanassaan.

Jeesus myös sanoo, että taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, pienin kaikista siemenistä, mutta josta kasvaa lopulta puu, joka on suurin kaikista puista. Taivasten valtakunta kasvaa koko ajan, ei ehkä siellä missä on suuret areenat ja suurin pauhu, suurin voima, kuten joskus kuvitellaan, eikä ehkä sielläkään minne toivotaan valtavaa herätystä, vaan ehkä se on koko ajan kasvamassa keskellämme, hiljaisuudessa, pienessä mittakaavassa, näkymättömyydessä, yksilötasolla, yksi toisensa jälkeen etsii Jumalaa ja löytää, itse uskon näin. Vain Jumala näkee koko kuvan, me vain pienen pieniä sirpaleita siellä täällä.

Katoavat muistot

2010-08-17T12:34:00.005+01:00

Viime viikolla saimme viimein kellarin siivottua ja järjestettyä aika kelvolliseen kuntoon, miten paljon energiaa kaikki ylimääräinen tavara syökään, mitä vanhemmaksi tulen sen askeettisempaa toivon kaiken olevan, mutta toiveet ja todellisuus harvoin kohtaavat.

Kellariin olen säilönyt jokaisen lapsen vanhoja vaatteita: vauvanvaatteita, taaperovaatteita, jokaisella omat laatikkonsa. Kävin nyt laatikot läpi ja jokaisesta n. puolet laitoin kirpparille myytäväksi. Kummallisinta on, että ehkä n. 2 vuotta sitten kävin samat laatikot läpi ja nyt nämä silloin vielä jotenkin merkityksellisiltä tuntuneet vaatteet olivatkin kadottaneet merkityksen, sen sijaan laatikkoon jäi vaatteita, jotka herättivät vielä paljonkin muistoja ja tunnelmia. Näinkö nämä kiireiset vuodet vuosi vuodelta kasaavat kaikenlaista muistojen päälle ja heiveröisimmät muistot katoavat jonnekin ajan rattaisiin, vain ne tärkeimmätkö muistot jäävät jäljelle.

Mies huomasi vähän saman asian, kellarissa hän luki 15 vuotta sitten kirjoittamaansa lopputyön (jonka hän teki lapsuudestaan) kirjallista osuutta, johon hän oli kirjannut joitain lapsuusmuistojaan ja nyt hän ei enää edes muistanut niitä muistoja, jotka vielä 15 vuotta sitten muisti hyvin. Minne nekin muistot katosivat?

Kajaanissa luin Kainuun sanomia, jossa oli erään hyvin iäkkäänä kuolleen runonlaulajan muistokirjoitus. Häneltä oli tallennettu paljon ainutlaatuista kulttuuriperintöä, erikoista oli, että hän oli vasta viime vuosina ennen kuolemaansa muistanut uudestaan joitakin lauluja, jotka oli opetellut lapsena, mutta jotka olivat kadonneet häneltä vuosikymmeniksi, näin oli käynyt mm. Titanicin uppoamisesta kertovan laulun kohdalla.

Sittenkö vasta viimeisinä vuosina muistojemme kovalevy tyhjenee ja mieleen tulvii ne muistot, jotka nyt olemme unohtaneet tai halunneetkin unohtaa...

U2/Wake Up Dead Man

2010-08-17T09:10:00.007+01:00

Voi, viime päivät olen harmitellut, että en näe U2:ta, kun he esiintyvät Helsingissä, vaikka ei missään vaiheessa ole ollut tarkoitus mennä katsomaankaan, ei ole ylimääräistä rahaa tällaisiin konsertteihin ja vähänkö tuntisin itseni hölmöksi, kun varmaan viidentoista vuoden tauon jälkeen lähtisin yksin johonkin massakonserttiin ja liputkin (jotka myytiin loppuun hetkessä) olisi pitänyt varata jo vuosi sitten. Mutta olisi vain niin hienoa nähdä ja kokea U2 ja kokea se tunnelma, kun yleisö laulaa Pridea yhdessä yhtyeen mukana.

Harmi, onneksi on levyt.

Miracle at Golan Heights - True Story

2010-08-16T21:16:00.001+01:00

True story of a mysterious wind appearing suddenly to help some Israeli soldiers get through a field covered with land mines.

Mitä tuuli voi kertoa

2010-08-15T23:07:00.014+01:00

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/187273.shtml

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/3092748/Sinister-storm-smothers-sky.html

Tässäkö se on kansamme hengellinen tila, kansa ilakoi, myrskypilvet lähestyvät, eikä kukaan edes huomaa (paitsi ehkä tuo yksi huolestuneen näköinen).

Samaista festivaalia mainostettiin aiemmin kesällä ilkeällä pääkallon kuvalla, 7-vuotias tyttö ei edes halunnut nähdä koko kuvaa, esikoispoika taas tarkasteli julistetta uteliaana.

Joka päivä näen (lähiössä kun asun), miten surkealla tolalla tämä maa on. Lähikaupat varmaan pysyisivät pystyssä pelkällä kaljamyynnilläkin, niin paljon kaljaa myydään. Erilaiset riippuvuudet pitävät ihmisiä otteissaan, kovuus, kylmyys, kyynisyys vallitsee, aikuiset kiroilevat paljon ja opettaneet pienet lapsensakin kiroilemaan, isoista rumista tatuoinneista on tullut jokin villitys, vauvapalstoilla äidit keskustelevat pornosta ja tuntuvat pitävän pornoa ja pornon naiskuvaa jonain tavoittelemisen arvoisena asiana, ateismia julistetaan, Vapaa-ajattelijoille pornolehdet ovat Raamattua kallisarvoisempia, päättäjät päätöksillään tekevät kaikkensa, jotta kristinuskon vastainen islam saisi yhä enemmän jalansijaa, kirkko vesittämässä kristinuskoa, idän uskonnot, okkultismi ja kaikenlaiset newagehuuhaaopit kiinnostavat, sanomalehdissä ylistetään kuinka nakuilevien hippien leiri (lapsia mukana), jossa harrastetaan tantraseksiä ja muita kummallisia riittejä on niin raitis ja mukava juhla ja kuinka leiri huipentuu täydenkuun juhlaan. Kuka kertoisi, että nämä täydenkuun palvontajuhlat ovat ammoisista ajoista alkaen pakanallisia juhlia ja käytännössä saatananpalvontaa. Lieneekö sattumaa, että vain muutama päivä tämän paholaisenylistysjuhlan jälkeen Suomeen iski iso myrskyjen sarja?

Eniten hämmästyttää, että mitä tiukemmin ollaan pahan koukussa, sitä enemmän kuvitellaan sen olevan vapaaehtoista, että vapaaehtoisesti juodaan viinaa tai käytetään huumeita, vapaaehtoisesti kiroillaan, ollaan koukussa milloin mihinkin ja edelleen illuusio vapaudesta säilyy, vaikka oikeasti ollaan kahleissa ja orjia. Ja tämä siksi että että kukaan ei enää opeta, että synti on olemassa ja persoonallinen paha on kuin onkin olemassa: persoonallinen paha, joka haluaa pitää ihmiset pihtiotteessaan, joka saa meidät tekemään syntiä ja joka kaikin tavoin pyrkii estämään kuulemasta ja ymmärtämästä evankeliumia tekemällä Raamatusta, Jeesuksesta, evankeliumista ja totuudesta naurettavan, jotta emme vapautuisi ja pelastuisi. Sillä vain Jeesus Kristus voi vapauttaa ihmisen, siksi Jeesus syntyi ja siksi Hän kuoli, vapauttaakseen ihmiskunnan synnin, paholaisen ja kuoleman otteesta (sillä kuolema on synnin palkka). Se oli Hänen tehtävänsä ja se pelastus on totisinta totta.

Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
Luukas 4:

Kaverukset

2010-08-15T18:43:00.003+01:00

Koira tapasi toissaviikolla metsässä pari koirapuistosta tuttua tyttökoiraa, laittoivat heti juoksuksi.

Ilokseni havaitsin, että ne metsäpolut joissa tykkään koiran kanssa käydä lenkillä olivat säästyneet myrskyltä, vaikka samaa metsää ovatkin, puita ei ollut kaatunut polulle.

Myrskytuhoja

2010-08-09T20:45:00.008+01:00

Ensin näytti siltä, että myrsky ei ollut saanut lähiympäristössä suurempia tuhoja aikaan, muutama puu oli katkennut, mutta totuus olikin aivan toinen, aikamoista rytinää se oli ollut. Lähimetsään oli myrsky tehnyt isoja hakkuuaukkoja, isot puut olivat napsahtaneet poikki tai kaatuneet juurineen, juuripaakut useamman metrin korkeita, jotkut puut olivat kaatuneet lenkkipolulle, lyhtypylväät nurin, johtoja lojui maassa, joissakin paikoin lenkkipolku oli niin tukossa, että siitä oli mahdoton mennä.

Aamupäivän kiertelimme miehen kanssa lähimetsää, sitä vain ihmetteli millainen voima voi tuulella olla.

Tässä oli vielä eilispäivänä metsää (kaikki puut pystyssä) ja lenkkipolku.

Ukkosta sittenkin

2010-08-09T15:26:00.007+01:00

Eilen se tuli tännekin, vähän yllättäen, säätiedotuksissa päivää aikaisemmin luvattiin myrskyjä ihan muualle. Myrskyrintama tuli Tallinnasta ja ylitti Suomenlahden suurella nopeudella, lehdessä haastateltiin erästä Suomenlinnassa asuvaa, joka kertoi, että koskaan ennen hän ei ollut nähnyt myrskyn nousevan Suomenlahdelta niin nopeasti. Myrsky jyräsi yli Helsingin ja ylsi tänne asti.

Olin lähdössä koiran kanssa ulos iltayhdeksän jälkeen, mies oli tutkaillut netistä sade- ja ukkostutkaa ja sanoi, että kauaksi ei kannata lähteä, ei tosin ollut aikomustakaan...Kävin lähikaupassa ja näin eteläisen taivaan olevan jo aika tummanharmaa, valo oli niukkaa ja kelmeänkeltaisenoranssia. Lähdin kotia kohti ja näin, että tumma pilvirintama horisontissa takanani jyrisi, jylisi ja välkehti, se oli aika hurjan näköistä. Kotiovemme luona tuli valtava tuulenpuuska, tuuli taivutti ja keinutti puita hurjasti, pihavalotkin sammuivat äkisti, en ollut löytää ulko-oven avaimia, olin helpottunut kun pääsin rappukäytävään.

Kotona valot välkehtivät, mutta sähkökatkoa ei kuitenkaan tullut. Ihailimme salamointia, joka jatkui pitkään. Salamat repivät taivaankantta, kuvasin niitä ja pariin kuvaan onnistuin lopulta saamaan salaman, niin vähän olen niitä kuvannut, että en ollut oikein harjaantunut niiden kuvaamiseen. Mutta eilen niistä olisi saanut upeita kuvia.

Ulkona tuoksuu saunalle

2010-08-08T18:19:00.008+01:00

Ulkona tuoksuu saunalle: savulle ja saunavastalle, haavan lehdet ovat pudonneet maahan, niistä tulee se saunavastan tuoksu. On kuivaa, rutikuivaa...muualla on myrskyjä/sateita/ukkosia, täällä ei, ainoastaaan lisääntyvää kuumuutta ja kuivuutta ja utua, Venäjän metsäpalojen utua.

Mies heräsi varhain, tiskasi astiat, keitti kahvin ja puuron, lähti koiran kanssa ulos. Minä en jaksanut herätä vaan nukuin. Yö oli kuuma, eilen päivällä 33 astetta, tänään ehkä vielä kuumempaa. Kaikki ovet ja ikkunat auki. Pieni kärpänen häiritsi koko yön unta.

Huomenna alkaa lapsilla koulut, uudet reput ostettiin eilen, mutta ei tunnu yhtään syksyltä vaan kesälomalta edelleen, uimaankin olisi voinut mennä, mutta rahat on jo vähissä.

Pesin koiran valjasta, se on jo pitkään haissut pahalle. Kokeilin ensin pestä kloriitilla koneessa, se ei auttanut, ei auttanut myöskään pestä suuremmassa lämpötilassa ja vahvemmilla pesuaineilla, en oikein enää tiedä mikä auttaisi.

5-vuotias kadotti eilen uuden lompakkonsa, olemme etsineet kaikki paikat, kävelimme saman reitin, jota pitkin tulimme eilen kotiin, mutta emme löytäneet lompakkoa. Sen sijaan löysimme toisen lompakon keskeltä tietä, vanhalle miehelle kuuluvan, omistajakin löytyi pian, oli kovin ilahtunut saadessaan lompakkonsa, ei tosin ollut edes huomannut sen kadonneen. Erikoinen tapaus, miten usein käy, että lähdet etsimään lompakkoa, mutta et löydä omaasi vaan jonkun toisen.

Ampiaisia tulee sisälle koko ajan, koira läähättää. Mies on tutkaillut netistä sää- ja sadetutkia ja katsoi, että jo ensi yönä voisi sataa reilummin. Toivotaan näin.

Tänään on sunnuntai, mutta ei tunnu yhtään sunnuntailtakaan.

Myrskypilviä 2

2010-08-06T21:55:00.005+01:00

Nämä myrskypilvet kuvasin 24.7.2006 Lahden ABC-huoltamon kohdalla, olimme silloin palaamassa Kajaanista. Mitään tavanomaista isompaa ukkosmyrskyä pilvistä ei tainnut tulla, mutta olivat aika massiivisen näköisiä, kun roikkuivat niin alhaalla, vähän kuin taivas olisi ollut putoamassa niskaan :).

Nostalgiointia levyhyllystä

2010-08-05T22:02:00.007+01:00

Tänään olen ollut aika energinen, muutimme pojan huoneen järjestystä ja siirsimme eteisestä Ikean valkoisen Expedit-hyllyn pojan huoneeseen ja pojan huoneesta Ikean valkoisen leveän ja kapean Billy-hyllyn eteiseen. Järjestely toimii paremmin, Expedit on kaikin tavoin hankala hylly sekalaisen tavaran säilömiseen, mutta pojan huoneessa hylly toimii, ylälokeroihin saa Lego-rakennelmat hyvin esille ja alalokeroihin mahtuu kirjat, Akun Ankan taskukirjat ja sellaiset.

Samalla tulin järjestäneeksi eteisen hyllyyn vinyylilevykokoelmani (niille ei vain tunnu löytyvän paikkaa), joita en ole kuunnellut vuosikausiin (levysoitinkin hajosi lähes 10 vuotta sitten) aika monet levyt olen myynyt kirppareilla, mutta olen säästänyt ne levyt, joita aikoinaan kuuntelin paljon ja jotka merkitsivät minulle paljon, ajattelin nyt tännekin postata aina välillä niitä kappaleita, jotka herättävät eniten nostalgisia tunteita.

R.E.M-yhtye (tai etenkin Michael Stipe ja hänen sanoituksensa) merkitsivät minulle vuosien ajan todella paljon, löysin yhtyeen vuonna 1987, kun ostin Fables of the Reconstruction-levyn ja ihastuin siihen ja sen jälkeen hankin muutkin levyt ja uudet sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Näin yhtyeen Provinssirockissakin vuonna 1989, vain kourallinen väkeä oli katsomassa, maailmanmaine odotti vasta tuloaan. Ostelin yhtyeen levyjä aina 2000-luvun alkuun asti, mutta sitten petyin kun Michael Stipe yhä enemmän radikalisoitu vasemmalle ja hänen näkemyksensä olivat aivan vastakkaisia kun omani, oli vaikea olla enää niin innostunut yhtyeestä, joka edusti aivan erilaista maailmankatsomusta. Yksi päivä luin kuitenkin jostain, että Michael Stipen vanhemmat ovat uskovia kristittyjä.

Tämä kappale on yksi niistä suosikeistani Fables of the Reconstruction-levyltä. Paljon parempia levyjä tekivät tämän levyn jälkeen, mutta minulle tämä levy oli merkityksellinen, koska se oli ensimmäinen kosketus R.E.Min musiikkiin.

Myrskypilviä 1

2010-08-03T16:58:00.009+01:00

Nämä postaukset ovat nyt vähän sekaisin lomakuvia, mennyttä ja nykyisyyttä.

Asta-myrsky riepotteli Suomea viime viikolla, mutta täällä mistään myrskystä ei ollut tietoakaan, sade ja myrskyt ovat lähestulkoon kiertäneet meidät tänä kesänä, on rutikuivaa, monet koivut ovat jo keltaisina, eikä niillä taida olla enää tulevaisuutta.

Jonkinlaisen ukonilman sitä soisi kuitenkin näkevänsä tänä kesänä, ukonilmat ovat niin vaikuttavia luonnonnäytelmiä. Joitakin myrskyjä on tullut tallennettuakin, allaolevat kuvat ovat kuvattu elokuun 22. päivä vuonna 2003, esikoinen oli silloin 2-vuotias ja keskimmäinen vajaan vuoden vanha. Olimme Suomenlinnassa käymässä, kun raskaat pilvet alkoivat vyöryä yli Helsingin, pilvet suorastaan kiehuivat Helsingin yllä, juuri ja juuri ehdimme ukonilman alta pois.

Kuin uitettu koira

2010-08-03T13:30:00.004+01:00

Koiralla oli kuitenkin ihan hauskaa, vaikka yläkuvassa ei siltä näytäkään.

Uimassa eräänä viileänä päivänä

2010-08-02T21:37:00.002+01:00

Lomaan mahtui viileitäkin päiviä. Onneksi. Eräänä sellaisena menimme uimaankin. Emme kuitenkaan olleet ainoat rannalla.

Eino Leino-talon pihalla

2010-08-01T12:53:00.007+01:00

Eino Leino-talo kuten koko Paltaniemi on hienolla paikalla, näkymät Oulujärvelle ovat komeat. Pihalla on mukava viettää aikaa, siellä on rauhallisen kiireetön tunnelma.

Eino Leino-talossa

2010-07-31T22:39:00.012+01:00

Alin kuva on se, jota jään katsomaan aina pitkään, siinä on Eino Leinon viimeinen matka Tuusulasta Jokelan asemalle, josta hänet junalla vietiin Helsinkiin.

Koiran uittoa

2010-07-29T22:43:00.006+01:00

Kajaanissa olisi ollut mukava kierrellä vähän enemmänkin, mutta auto, joka meillä oli käytössä ei ollut enää kovin hyvässä kunnossa, eikä sillä oikein uskaltanut lähteä kauemmas, niinpä teimme vain lyhyitä matkoja, kävimme kaupungilla, Paltaniemellä ja käytimme koiraa uimassa, koirallemme loma olikin tältä osin oikein antoisa, sai käydä monta kertaa uimassa. Tässä kuvia eräältä iltamyöhäiseltä, jolloin käytimme koiraa vielä Kajaaninjoessa. Lapset eivät keppiä tietenkään pitkälle osanneet heittää, vaan mies heitti sen kauas, vähän sai jännittää, jaksaako koira kepin niin kaukaa noutaa, mutta hyvin jaksoi.

Kotona taas

2010-07-28T21:12:00.004+01:00

Palasimme tänään junalla Kajaanista, juna oli kuin sauna (+35), junamatkan jälkeen helteinen ulkoilma tuntui suorastaan vilpoiselta, vaikka tänään oli mitattu kesän korkeimpia lämpötiloja, ehkäpä helteeseenkin tottuu. Tuntui hyvältä ja selkeältä palata kotiin, koti tuoksui puhtaalta.

Koirakin jaksoi monen tunnin helteisen junamatkan kaikesta huolimatta, vaikka mukavaa se ei ollut sillekään.

Ihana mainos

2010-07-16T21:36:00.012+01:00

vaikka onkin tietokoneella tehty.

Monesti kun katsoo millaisia ihmeellisiä otuksia maa päällään kantaa, tajuaa miten loistava huumorintaju Jumalalla on.

Eläimet ovat myös suuri mysteeri, kuin ne olisivat muurin toisella puolella, monesti kun vertaan koiraani muihin eläimiin huomaan, miten paljon yhteistä niillä on, ne eivät puhu, katsovat vain ja tuntuu, että niillä on jokin sanomaton ja hiljainen suru.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään, että myös luomakunta huokaa ja ikävöi. Sitä se eläinten hiljaisuus ja katseet on, sitä että ne odottavat, yhdessä meidän kanssamme.

"Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."

Kurkistus lähiömme eläinmaailmaan

2010-07-13T22:50:00.014+01:00

Useimpina iltoina koiran kanssa kävelyllä ollessamme kohtaamme pikkueläimiä. Yleensä näemme jäniksen (tai rusakon, tosin talvella näin muutaman valkoisen, ne ainakin olivat jäniksiä). Useimmiten niin, että jänis loikkaa tien yli edessämme. Koira tietenkin lähtisi heti jäniksen perään, mutta koska jänikset viihtyvät täällä lähinnä piha-alueilla eikä metsässä, koira on aina silloin kiinni, eikä pääse jäniksen perään. Erään kerran miehelleni tosin tapahtui niin, että oli vienyt koiraa koirapuistoon ja kun oli sulkenut portin, olikin huomannut, että aitauksen sisäpuolelle oli eksynyt jänis. Koira tietenkin huomasi heti jäniksen ja pinkoi tämän perään, jänis paniikissa laukkasi ympäri aitausta koira perässään ja paisti oli jo lähellä, mutta onneksi koira totteli miehen käskyjä, pysähtyi ja jänikseltä säästyi henki. En sitten tiedä olisiko koira oikeasti tehnyt jäniksestä selvää, jos olisi saanut siihen tilaisuuden, uskon kyllä, että olisi. Mutta minä pidän jäniksistä, enkä kyllä kestäisi, jos koira vahingoittaisi niistä yhtäkään.

Yhtenä iltana näin myös ketun, ensimmäistä kertaa täällä. Illanhämärissä se hiipi arvokkaasti tien yli, autoja ei näkynyt missään, hetkeksi pysähtyi katsomaan meitä ja jatkoi sitten metsään. Eräs koiranomistaja kertoi, että se on vanha kettu, ties miten kauan täällä jo asunut (asuu jossakin lähellä louhikossa) ja sillä on tapana iltaisin tassuttaa tien yli, oppinut jo varomaan autoja. Täällä pitäisi olla kyllä enemmänkin kettuja tai cityketuiksihan niitä kutsutaan, mutta jostain syystä en vain ollut aiemmin törmännyt niihin.

Sitten näemme siilejäkin silloin tällöin, tänään näin pienen siilenpoikasen, se oli hellyyttävä. Siilet ovat suosikkieläimiäni, tosi suloisia tuhisijoita.

Siinä ne varsinaiset eläimet taisivat tullakin, joita olen täällä nähnyt. Sitten on tietysti vielä linnut, eritoten naakat. Naakat tuntuvat seuraavan meitä kaikkialle minne asumme. Niitä oli Lauttasaaressa, Espoossa ja nyt täällä. Olen pohtinut niiden viehtymystä torneihin, kirkkojen lähellähän ne useimmiten viihtyvät (ja olemme aina asuneet kirkon lähellä, koska myös kirkot ja kumma kyllä Siwa seuraavat meitä, Espoossa asuimme jopa samassa talossa missä oli kirkon kappeli, Siwa taas on aina ollut kodistamme enintään sadan metrin päässä). Espoossa tosin ei ollut isompaa kirkon tornia, niin naakat viihtyivät siellä Sello-kauppakeskuksen tornissa, jotenkin surullista...

Myös sepelkyyhkyt, varikset ja harakat viihtyvät pihapiirissämme (harakat ovat koiramme inhokkilintuja). Eräs kampurajalkainen varis oli täällä jo silloin kun muutimme (2 vuotta sitten) ja vielä se kinkkaa pihalla, en tiedä miten tuollaiset vammaiset linnut yleensä luonnossa selviävät, mutta minusta on hienoa, että varis on pärjännyt kampurajalkansa kanssa ja toivon sille vielä lukuisia elinvuosia lisää.

Sitten lähimetsässä on myös tikkoja, käpytikkoja ja pohjantikankin olen nähnyt. Metsä onkin varsin oivallinen tikkametsä, isoja puita ja kelottuneita puita, jotkut puut on alaosastaan kokonaan kuorittu, ehkä palokärki ollut asialla. Viikon ajan olemme kuunnelleet myös mysteerilinnun ääntä, jonka ääni kuulosti vihertikan ääneltä, mutta jota ei onnistuttu näkemään kaikista yrityksistä huolimatta, koska lauloi vain silloin tällöin harvakseltaan. Tosin koska lintu lauloi myös iltahämärissä, mies tuli siihen tulokseen, että kyseessä onkin haukka, luultavimmin kanahaukka. Haukkojakin täällä näkee aina silloin tällöin, ei siis kannata päästää kissoja (varsinkaan pienikokoisia) kissoja ulos. Monesti mietin, että ovatkohan ne kissanomistajat, jotka päästävät kissansa ulos tulleet ajatelleeksi, että myös isot petolinnut voivat viedä kissoja. Monta kertaa olen nimittäin nähnyt jossakin tolpassa lapun, jossa ilmoitetaan kissan kadonneen ja kyseessä on yleensä ollut pienikokoinen kissa tai pentu. Kissoja en tosin täällä ole nähnyt iltaisin ulkona kuin yhden harmaan, joka onkin siitä epätavallinen kissa, että ei pelkää koiraamme yhtään, vaan uteliaasti aina lähestyy koiraamme, vaikka koiramme vain haukkuu ja räksyttää sille.

Moottoritien huminaa

2010-07-10T23:40:00.010+01:00

Nämä kuvat eivät anna ihan oikeaa kuvaa kesälomastamme, todellisuudessa olemme olleet monena päivänä uimarannalla, mutta en jaksa raahata kameraa tai edes keskittyä kuvaamiseen silloin kun ollaan lasten kanssa menossa jossain, niinpä kuvaan vain siellä missä siihen on jonkinlainen mahdollisuus ja yleensä kuvaamiseen tarjoutuu mahdollisuus vain kun käy koiran kanssa ulkona, yleensä illalla.

Kuvat ovat ihan samasta paikasta kuin edellisenkin postauksenkin kuvat, kieltämättä hiukan tylsää viettää aikaa moottoritien kupeessa, mutta jostain syystä ihan viihdyin siellä. Olla vain siinä paikallaan, istua hiekkatiellä, peltojen ja niittyjen vieressä, heittää koiralle keppiä, ja samaan aikaan autot ja raskaat kuorma-autot jyristävät vieressä taukoamattomana virtana, kohtaavat siinä sillalla, risteyskohdassa, kohtaamispaikassa matkalla jonnekin, kiire/meteli ja hiljaisuus/pysähtyminen/läsnäolo yhtä aikaa läsnä.

Radiosta kuuntelin samalla Riku Rinteen juontamaa Come Home-ohjelmaa, joka puhutteli ja antoi paljon ajattelemisen aihetta siitä mitä Jeesus sanoo:

“Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.” Mk 8:34,35.

Jumala haluaa meidät riisuttuna omasta voimastamme, se ei kelpaa maailmalle ja ihmisille, siksi kristittynä oleminen ja kristityksi tuleminen väistämättä tarkoittaa erilaisia irtiottoja irtiottojen perään, mutta sitä mitä Jumala haluaa meidän olevan ei olekaan tästä maailmasta.

Joitakin mietteitä Toivo Pekkasen mietekirjasta Totuuden ja kirkkauden tiellä (jota luen edelleen, miten mielelläni luenkaan 30-,40-,50-luvulta olevia kirjoja, saa sukeltaa siihen Suomeen, joka tämä maamme joskus oli, siihen joka uskoi ja luotti Jumalaan.)

"Taivasta ja maata hallitsevat suuret, ikuiset lait. Kun opit ymmärtämään, minkä laki määrää sinun kohtalokseksi, opit myös alistumaan osaasi, vaikka se lopettaakin omat pyrkimyksesi.

"Ilman täyttävät huokaukset ja valitukset, tuohon yhteiseen huminaan sinunkin äänesi hukkuu, ja sen vuoksi se on tarkoituksetonta ja voitettava."

"Korvasi humisevat maailman suurta ja hiljaista huminaa, ikuisuuden, menneisyyden ja tulevan ääntä. Ääntä, joka ei koskaan muutu."

"Yksinäisiä ovat Jumalan äänet maailman äänien joukossa. Miten tunnen ne, miten erotan maailman äänistä."

"Hänelle, joka lähenee totuuksia, maailma hämärtyy. Sillä hämäryys on maailman olintila."

"Pysähdy ja ole hiljaa ja kuuntele. Maailman äänet eivät ole vain pahuuden ja tyhmyyden ääniä. Kaikkialla humisevat myös hyvät äänet, mutta niitä voi kuulla vain se, joka pysähtyy kuuntelemaan."

Eilen iloitsin muiden suomalaisten kanssa suuresti pienen eksyneen 2-vuotiaan pojan löytymisestä metsästä 23n tunnin harhailun jälkeen. Järki uskoi huonompiin vaihtoehtoihin, mutta sydän jaksoi uskoa, että toivo ei ole menetetty ja ihmepelastuminen se olikin. Kiitos Jeesus.

Joutomaalla

2010-07-05T22:57:00.006+01:00

Nämä kuvat ovat juhannuksen tienoilta, moottoritien kupeesta, joutomaalta (joutava maako?). Lupiineja siellä kasvoi paljon ja poiminkin niitä muutamana iltana. Lupiinit ovat ihmeellisiä kukkia, ihmeellisiä siksi, että sävyjä niistä löytyy loputtomiin, vaikea uskoa, että niitä pidetään rikkaruohoina, itsekin pidin joskus mutta en enää...Lupiinien aika alkaa täällä olla jo ohi, nopeasti ne kuihtuvat ja muuttuvat siemenkodiksi, lapsena keräsin siemeniä ja availin niitä, monet leikkiruoat teimme niistä.

Koiramme löysi joutomaalta mieleisensä puron, jonne on siitä lähtien aina halunnut, eräänä iltapäivänä sinne tuli pari muutakin sekarotuista tyttökoiraa ja yhdessä kahlasivat siellä ja noutivat keppejä. Koira tulee niin vähästä onnelliseksi.

That's My King! Do You Know Him?

2010-07-01T00:09:00.001+01:00

Free Gaza from Hamas

2010-06-30T22:14:00.000+01:00

So sad

2010-06-30T21:45:00.005+01:00

what they do for children in the name of their religion. As guilty are those who are supporting this.

Luke 17: 1-2

One day Jesus said to his disciples, "There will always be temptations to sin, but how terrible it will be for the person who does the tempting.

It would be better to be thrown into the sea with a large millstone tied around the neck than to face the punishment in store for harming one of these little ones."

Kiitos

2010-06-28T23:19:00.002+01:00

Tahdon myös kiittää sinua joka lähetit minulle viestiä Israelista liittyen tuohon alempana olevaan Israel-aiheiseen postaukseen. Löysin viestisi aika myöhään, mutta viestistäsi on ollut minulle paljon iloa ja rohkaisua.

Israelissa en ole koskaan käynyt, mutta Israel on ollut lähellä siitä lähtien, kun 10 vuotta minä näin yhtäkkiä kaiken sen valheen, jota meille syötetään ja en vain voinut uskoa sitä, Pyhä Henki silmäni avasi, näin uskon, vaikka en silloin vielä varsinaisessa uskossa ollutkaan ja miten tuollainen yksi hetki vahvistakaan uskoa siihen, että Jumala näkee ja johdattaa koko ajan, vaikka itse kokee elämässään vain hapuilevansa eteenpäin.

Israelin olemassaolo ja juutalainen kansa on niin selkeä merkki Raamatun todenmukaisuudesta ja Jumalan olemassaolosta, että voin vain ihmetellä, miten sitä ei voi olla näkemättä.

Kivikkoista

2010-06-28T23:07:00.004+01:00

on ollut viime aikoina, hankaluuksia on melkein joka saralla ja tunnen olevani täysin hukassa ja valinneeni kaikessa väärin, elämä olisi mennyt toisella tavalla, jos olisin tajunnut ajoissa nöyrtyä ja kuunnella Jumalaa ja olla vähemmän uppinisikainen, saan maksaa ylpeydestä ja kaikista virheistäni, joita olen tehnyt.

Mutta en mitä sitä epäile, etteikö aina aika ajoin tulevat ahdistukset olisi Jumalasta. Olen niin lapsi, että jos kaikki menee hyvin, liu'un kauemmaksi Jumalan sanasta, vasta ahdistus ja vaikeudet pakottavat minut taas lähemmäksi Jumalaa ja Jumalan sanaa, ammentamaan siitä ainoasta elävästä lähteestä, josta voi ammentaa. Ja asiat voisi olla vielä niin paljon huonomminkin, todellisista musertavista vaikeuksista en edes tiedä...enkä tiedä miten ihmiset pystyvät ne kantamaan.

Tämä kappale soi Radio Deissä aika ajoin:

Ah, johto Herran on parhain mulle,
suo tuskiin armon Hän kiusatulle.
Tuskaa ei pisaraakaan liikaa.

Kun kuorman antaa, myös voiman suopi.
Hän itse kantaa ja kotiin tuopi.
Kuormaa ei pisaraakaan liikaa.

Kun pyydän päästä mä lähellensä,
suo kärsimystä Hän lapsellensa.
Mutta ei pisaraakaan liikaa

Jos tahtoo sieluni voittajaksi,
Hän tekee ahjonsa kuumemmaksi.
Tuskaa ei pisaraakaan liikaa.

Ja kerran luonaan soi kannel uusi.
Hän täällä johti ja huudot kuuli.
Siksi soi luonaan kannel uusi.

Sanat Marja-Terttu Tolamo, sävel Reino Alho

Sateinen, hiljainen juhannus no 2

2010-06-26T18:09:00.002+01:00

Juhannus sujui samoin kuin viime vuotinenkin, kotona, kaupungissa. Viime juhannuksen kuvat voisivat olla tältä juhannukselta, sääkin oli samanlainen, pilvinen ja harmaa. Tänä vuonna vain keräsin ison kimpun lupiineja.

Taidan elää elämässäni melkoista hiljaiseloa.

Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.

Ps.25:4-5

Uusia polkuja

2010-06-25T21:59:00.006+01:00

Koiramme terveydessä oli taas pari viikkoa sitten häikkää, mutta antibiooteilla tilanne tuntui kohentuvan. Huolen takia olen alkanut tekemään pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa, aiemmin en ole niin paljon uskaltanut pitää koiraamme irti, koska koiramme ei pidä toisista uroksista tai voi lähteä jäniksen perään. Mutta mitä vielä, koiramme on viisastunut vanhetessaan ja on kuin unelma, koko ajan pysyttelee näköetäisyydellä ja tottelee kutsuja. Olen nauttinut näistä retkistä tosi paljon, olen nauttinut siitä, että olen löytänyt uusia polkuja ja kolunnut koko ison metsän niin, että osaan jo suunnistaa siellä.

Deeper

2010-06-19T22:56:00.001+01:00

"Sometimes God allow us to go deeper into his silence to know him more." Thess577

Kesäloman alku

2010-06-13T21:55:00.007+01:00

Kesälomalle siirtyminen tapahtui aika pehmeästi, osin johtuen siitä, että koulut loppuivat vasta kesäkuun puolella, ei tullut kiirettä eikä hoppua missään vaiheessa. Vaikka rahaa ei toistaiseksi ole ollut ihmeempää ole lomaa viettää, on ollut aika mukavaa ja leppoisaa.

Kuvat ovat toissaviikolta päiväkodin perhetapahtumasta (Oli siellä toki paljon lapsia vaikka kuvissa ei näytäkään siltä, koska kuvasin vain omia lapsia.)

Prayer is God's gift for us

2010-06-03T22:58:00.003+01:00

Tänään 24 tuntia rukousta http://zyxterprayer.com/. Musiikkina Hillsong United ja The Noise.

Maailman kohinaa

2010-06-01T22:18:00.009+01:00

Pöydällä kimppu kieloja, niiden tuoksu täyttää keittiön, ehkä sen ansiosta olen saanut tänään vähän enemmän aikaiseksi kuin viime päivinä kuten raivattua eteisen. 2 kenkäparia ja 2 takkia riittää jokaiselle perheenjäsenelle eteiseen, näin luin jostakin oppaasta ja tuntuu toimivan.

Maailmalla tapahtuu kummia, Israel hyökännyt "rauhansaattueen kimppuun". Todellakin rauhansaattue, kun hyökkäävät rautaputkin Israelin sotilaiden kimppuun.

Egypti ja Israel ovat yhdessä sopineet Gazan merisaarrosta, jotta palestiinalaisille terrorijärjestöille ei kuljetettaisi aseita, myös tässä "rauhansaattueessa" oli tarvikkeita, jotka Israel on julistanut kielletyiksi, koska Hamas käyttäisi niitä aseellisiin tarkoituksiin. Miksi nämä "rauhanmiehet" eivät kunnioita pelisääntöjä ja miksi he ajavat terrorijärjestöjen asiaa. Israel oli jo etukäteen ilmoittanut, että eivät tule päästämään laivaa Gazaan, joten miksi tällaiset provokaatiot? Sitäpaitsi niillä miljardeilla, joita mm EU on lahjoittanut palestiinalaishallinnolle ja jotka ääri-islamistiset palestiinalaiset terrorijärjestöt ovat käyttäneet ohjuksiin ja aseisiin olisi laitettu jo moneen kertaa palestiinalaissiviilien asiat kuntoon, mutta ei, ääri-islamilaisilla palestiinalaismilitanteilla on tasan yksi päämäärä, se että Israelin valtio lakkaisi olemasta, muuta päämäärää heillä ja heidän uskonnollaan ei ole.

"Juutalaisten historia on niitä alueita, joissa uskon ja näkemisen raja on ohuimmillaan" (Osmo Tiililä).

Näinä aikoina valhe vain paisuu yhä suuremmaksi, valheen tunnistaa siitä, että se huutaa kovaäänisesti olevansa rauhan asialla ja samaan aikaan teot puhuvat ihan muuta, historia ei lakkaa toistamasta itseään.

"Paha esiintyy valkeuden hahmossa, hyvinä tekoina, historiallisena välttämättömyytenä, sosiaalisena vanhurskautena, se on perinteellisten siveellisten käsitteittemme maailmasta tulevalle suorastaan tyrmistyttävää; kristitylle, joka elää Raamatusta käsin, on se nimenomaan todistus pahan pohjattomasta pahuudesta" (Bonhoeffer, Kirjeitä vankilasta, 13).

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Matt 7: 15-18

Mutta on myös todellinen rauha, se rauha ei vain ole tästä maailmasta. Jeesus lupasi antaa meille oman rauhansa, Jeesuksen rauhan. Ei ihmisestä kotoisin olevaa rauhallisuutta, vaan rauhan, joka on kotoisin taivaasta.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh 14:27

"ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."Fil.4:7:

Awesome God

2010-05-30T15:28:00.011+01:00

Job 38

Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.

Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?

Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa, että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois? Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille; jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.

Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?

Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit? Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija, että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle? Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!

Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?

Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?

Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien, niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?

Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat? Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan? Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa? Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee? Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi? Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?

Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä? Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?

Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten
leijonain nälän, kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?"

Vanha kivikoulu

2010-05-28T20:34:00.014+01:00

Siellä kaupunginosassa oli myös vanha kivikoulu, ennen sotia rakennettu. Minä niin pidän näistä vanhoista kivikouluista, kävinhän sellaisessa muutaman vuoden ala-astetta itsekin. Niissä on jyhkeyttä, selkeyttä ja funktionaalisuutta ja auktoriteettia, joka antaa koululle sen tarvitseman arvokkuuden, uudemmissa kouluissa sitä harvoin enää on.

Jos saisin valita, olisin ehkä sittenkin halunnut elää (kaikista kovista ajoista huolimatta) 1900-luvun alkuvuosikymmeninä aina 60-luvun alkuun asti asti, sen sijaan 70-luvulta lähtien kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän alaspäin. Etenkään 70-luvun ihannointia en pysty käsittämään (vaikka lapsuuteni, joka sijoittuu 70-luvulle olikin jossain määrin ihan onnellinen ja ala-asteella meillä oli kristityt opettajat, mistä näin jälkeenpäin ymmärrän olla tosi kiitollinen) vaan 70-luku herättää minussa aina vain epämääräistä ahdistusta, suurikuvioiset ja tunkkaisen väriset retrokuosit ovat minusta (anteeksi vain, jos joku niistä tykkää) yhä edelleen rumia ja Neuvostoliiton ihannointi/taistolaisuus jotain mitä en vain pysty ymmärtämään. Tässä maassa ei olla vieläkään kyetty sanomaan ääneen sitä tosiasiaa, että Neuvostoliitossa (kuten missään muussakaan totalitäärissä) ei ollut niin mitään ihannoitavaa vaan päinvastoin olemme rakentaneet tämän käsittelemättömän valheen päälle aina vain uusia valheita, ei ihme, että tässä maassa on niin paljon pahoinvointia.

Meillä on pahoinvointia, koska tämä maa on halunnut hukata (ja puhun nyt yleisellä tasolla) ne arvot, joiden päälle tämä maa rakennettiin. Kristilliset arvot ovat ainoat kestävät arvot, koska ne ovat Jumalasta lähtöisin ja Jumala on totuus. Se mikä ei ole Jumalasta on aina ja lähtökohtaisesti valhetta ja valheen päälle rakennettu rakennelma ei pysy pystyssä, Neuvostoliitto kaatui ja niin kaatuvat ennemmin tai myöhemmin kaikki valheelle rakennetut ideologiat ja ismit kuulostivat ne miten ihanilta ja tavoittelemisen arvoisilta tahansa (sellainen on valheen ominaisuus, mutta sisältä se on aina tyhjää täynnä). Vain Jumalan sana, koska Jumalan sana on totuus, on ainoa mikä pysyy ja kestää kaikki myrskyt, siksi Jumalan sanasta tulee pitää kiinni viimeiseen asti.

Hurmaava kaupunginosa

2010-05-26T20:50:00.018+01:00

Eilen pienituloisuus ja autottomuus tuntui taas niin nahoissa, tytöillä ei ole niin kovin usein synttäreitä, mutta nyt sattui kahdet samalle päivälle ja koska miehellä meni myöhään töissä, jouduin hoitamaan molempien viemiset. Toiset synttärit alkoivat puoli viiden aikaan lähistöllä ja toiset viideltä toisella puolen kaupunkia. Sinne ensimmäiseen paikkaan löysimme pienen harhailun jälkeen, koska talojen numerointi oli sangen epälooginen, toiselle puolelle kaupunkia taas ei päässyt mitenkään järkevästi vaihtoyhteyksillä, eikä rahaa taksiin ollut, joten menimme ensin bussilla niin lähelle kuin pääsi ja kävelimme sitten 5-vuotiaan kanssa vesisateessa 1.5 kilometriä ja olimme perillä puoli tuntia myöhässä. Mutta sitten vesisade jo lakkasikin, aurinkokin tuli esiin ja se toinen puoli kaupungista, missä en koskaan ollut käynyt olikin kerrassaan hurmaava, siellä oli pittoreski vanha tehdasalue, vanhoja puutaloja ja kivitaloja, siellä kasvoi isoja tammia ja erään vanhan huvilan takana oli kaunis omenapuutarha. Minulla oli onneksi kamera mukana ja sen 1,5 tuntia minkä synttärit kestivät kävelin ja kuvasin. Tytöilläkin oli molemmilla ollut tosi kivat synttärit ja saimme vielä kyydin kotiin, joten kaikki kääntyikin ihan hyväksi.

Jumala ei ole piilossa meiltä

2010-05-24T19:07:00.002+01:00

vaan me olemme piilossa Jumalalta. Se mikä tapahtui paratiisissa kauan kauan sitten, tapahtuu joka päivä uudelleen ja uudelleen...

Hiljaista

2010-05-23T21:04:00.010+01:00

Tämä helluntai on ollut tosi hiljainen, ilma on viilentynyt. Eilen oli Etelä-Suomessa kova ukkosmyrsky, mutta tumma ukkosrintama oikeastaan lähes sivuutti meidät, ikkunasta näin kuinka se purjehti kauempana ohi. Muutaman kerran salamoi ja yhden kerran salama iski johonkin lähelle, vähän pisaroi, isompaa sadetta ei tullut. Äitini puolestaan tänään puhelimessa kertoi, että niin kovaa ukkosmyrskyä hän ei ollut ennen kokenut, alikulkutunnelitkin olivat olleet täynnä vettä. Hän oli ollut menossa hoitamaan hautausmaalle hoitamaan vanhempiensa hautaa, kun sade oli yllättänyt ja pakottanut hänet kioskiin pitämään sadetta tunnin ajaksi.

Tänään on nukuttanut myös paljon, nukuimme vuorollamme pitkät päiväunet, minä, mies ja 7-vuotias tytär, kuopusta ja esikoista ei nukuttanut, vaan he jaksoivat touhuta, Ilmeisesti pitkä hellejakso oli tosi uuvuttava, kun on näin uupunut. On silti hienoa, että hellejakson ansiosta on jo näin kesä, vaikka koulutkaan ei ole vielä ohi, vielä kuukausi juhannukseenkin.

Illemmalla leivoin tavallisen vuokakakun, johon tuli sekaan päärynämehua ja säilykepäärynöitä pieninä kuutioina. Kakusta tuli aika hyvää ja mehevää.

Epätäydellistä

2010-05-21T23:41:00.009+01:00

Ylimmät ovat äitienpäiväkukat, ne alkavat jo kuihtua, kauniita edelleen.

Keskimmäisen kuvan kukat tytär poimi ulkoa (toivottavasti ei mistään naapurin kukkapenkistä), muutaman päivän kestivät, sitten alkoivat kukat putoilla. Aika kauniiseen asetelmaan putoilivat.

Alin kukka on täydellisin kukka, mutta se ei ole aito vaan silkkikukka, langatkin näkyy.

Miksiköhän postasin nämä, jokin kuvissa viehättää minua, ehkä kukkien epätäydellisyys, ehkä postasi ne siksi koska itsekin on niin epätäydellinen.

Arkisia asioita

2010-05-20T20:02:00.011+01:00

Pitäisi ja haluaisin....

Käydä kampaajalla. Akuutimpaa kuin koskaan, joskus ennen joulua kävin viimeksi.

Tytöille pitäisi ostaa uudet kevätjuhlamekot. Lapsena oli hienoa laittaa aina uudet vaatteet kevätjuhliin, usein äitini ompeli minulle sellaiset. Haluaisin, että lapsillanikin olisi sama kokemus, että kevätjuhla on jotain erityistä ja spesiaalia.

Ostaa kesäkengät. Sandaalini hajosivat eilen. Sopivia kesäkenkiä on vaikea löytää, ne eivät saisi olla liian avonaiset ja niillä pitäisi olla hyvä kävellä.

Raivata lisää tavaraa pois. Haluaisin ostaa yhdenlaiset mukit ja heittää muut pois. Teemaa olen ajatellut, koska niistä on hyvä juoda. Jokin muukin selkeä perusmalli olisi hyvä, mutta käytettävyys ja funktionaalisuus on se mitä haen. Meillä kyllä oli harmaita teemoja, mutta ne hajosivat jostain syystä, sen sijaan meillä on pari muuta teema-mukia, jotka ovat kestäneet, luotan nyt siihen, että niiden ei pitäisi hajota.

Ostaa uusia verhoja, verhopolitiikkamme on ollut aina vähän huonolla tolalla.

...

Huomenna on pyykkitupa, toivottavasti huomennakin on ihanteellinen pyykinkuivatusilma, ihanaa päästä kuivattamaan lakanat ulkona.

Dog park

2010-05-19T09:32:00.001+01:00

Tänään puhuttelevat nämä

2010-05-18T10:21:00.009+01:00

Rukoile ja työtä tee muu luojalle jää
ajallasi työsi kantaa saa hedelmää
vaikka oma voimasi on vaatimaton
vierelläsi voimallinen Jumala on
Evankeliumi (Pekka Simojoki, Anna-Mari Kaskinen)

Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Matt 16:26

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Joh 16: 33.

En minä rauhaa maailmasta saa, pelkkää levottomuutta ja ahdistusta vain, vain Jumalan sanasta saan rauhan, se tuo minulle suuremman ja syvemmän ilon kuin mikään muu.

Tätä aikaa/ First green

2010-05-16T20:42:00.011+01:00

Kesä tuli sitten hetkessä ja pääskyset myös, pääskyset todellakin tuovat kesän tullessaan, tulevat lämpimien ilmavirtojen mukana. Pidän tästä ensivihreydestä, kun puiden rungot ovat vielä näkyvissä vihreän lehtiharson alla. Olen myös aivan huumaantunut kaikista kevään hyvistä tuoksuista ja koirammekin myös, tuntuu rakastavan kevättä ja kesää. Olen myös jaksanut touhuta, siivosin ja raivasin parvekkeen, pesin parvekelasit ja maalasin pari parvekkeen puulaatikkoa ja köynnösritilän valkoisiksi, enää kukat ja matto puuttuu. Tuntuu tosi hyvältä, kun parveke on nyt paljon selkeämpi.

Lapset olivat tänään huuhtomassa kultaa metsäpurolla, vaskooleina toimivat tarjottimet, mutta saalis jäi kuten arvata saattaa laihaksi. Mutta ukilla on oikeita vaskooleita, jospa kesälomamatkalla lapset pääsisivät ihan oikeasti huuhtomaan. Odotan jo sitä, että pääsisi uusiin maisemiin edes hetkeksi, olisipa edes auto, jolla voisi tehdä retkiä lähiseudulle, mutta ei ole sitäkään.

Vaikka kevät on kaunis, niin juuri nyt haluaisin olla Pohjois-Norjassa, jossain missä on vuoria, merta ja tuulta.

Järkevääkö lastenhoitoa?

2010-05-15T18:59:00.004+01:00

Hauska anekdootti kirjahyllystämme...

Ehkä lastenhoito ei ole järkeistettävissä (tai sitten olisi pitänyt lukea opus paremmin).

Book's finnish name is Sensible childcare, however my daughter has left her own sign to this book so maybe we should have read this book better....

New Yorkin matkakuvaus

2010-05-14T23:43:00.016+01:00

Trina haastoi minut jo aika kauan sitten...

Helmiä en ole vielä etsinyt, kirjoitin paljon päiväkirjoja ja runojakin nuoruudessani ja sieltä niitä voisi löytyä mutta en ole vielä ehtinyt tarkemmin tonkimaan päiväkirjalaatikkojani. Sen sijaan yksi päivä törmäsin tähän matkakuvaukseen, jonka kirjoitin opiskeluaikana New Yorkin opintomatkastamme 13 vuotta sitten (1997). Vaikka olin ihan tyystin toisenlainen ihminen silloin, kuvaus oli sen verran kiinnostava luettava (tosin kieleltään ja ilmauksiltaan ei niin kovin harkittu, joten anteeksipyyntö siitä, vaikea enää editoidakaan näin jälkeenpäin), joten ajattelin ensiksi postata tämän, vaikka ei tämä tosiaan mikään helmi ole ja etsiä vielä niitä runojakin, joka sitten on varsinainen vastaus haasteeseen. Minulla oli myös matkasta paljonkin kuvia, mutta onnistuin näin äkkiseltään löytämään vain allaolevat (kiinnostavaa, että 13 vuotta sitten cdlle talletetut kuvat voivat vielä aueta).

Ensimmäinen kosketus New Yorkiin aukeni taksin ikkunasta, jolla matkasimme hotelliimme lentokentältä. Kun taksi ensimmäisen kerran sukelsi sillan alta Manhattanin valomereen, olimme jossain määrin lumoutuneita. Pilvenpiirtäjät kohosivat korkeina seinäminä yläpuolellamme. Oli vaikeata nähdä taivasta niiden yläpuolella taittamatta niskojaan. Manhattanin rakennelmat tuntuivat käsittämättömän valtavilta ollakseen ihmisen rakentamia. Ensimmäinen ajatukseni New Yorkista olikin, että se oli jokin valtava autonominen olento, jonka sisällä ihmiset asuvat, mutta joka ei silti ole kenenkään hallittavissa. Suurkaupungin tiheä läsnäolo ja mielikuva New Yorkista rikollisuuden pesänä synnytti tietynlaisen turvattomuuden tunteen, joka leimasi koko matkaa ja antoi sille myös tietyn elämyksellisen sävyn.

Hotelli, jossa asuin poikaystäväni kanssa sijaitsi 17. kadulla, East Villagessa. Se tuntui olevan nuorison ja myös homojen suosima hotelli. Manhattanin asuntovuokrat ovat korkeita, siksi monet joutuvat asumaan hotellissa ennen kuin löytävät asunnon. Moni asukas tuntuikin asuvan hotellissamme enemmän tai vähemmän pysyvästi. Seinänaapurinamme oli lesbopariskunta, joka tappeli koko ajan.

Hotellimme olikin mielenkiintoinen atmosfääri. Tuskin saimme nukuttua yhtenäkään yönä, mutta New Yorkiin ei ole varmastikaan tarkoitus tulla nukkumaan. Pääasiallinen syy oli kadulta kantautuva meteli. Kestää aikansa, ennen kuin tottuu New Yorkin kaaoottiseen äänimaailmaan. Se on päällevyöryvä sekoitus autojen melua, palosireenien ulvontaa, ihmisten puhetta, joka ei taukoa edes yön ajaksi, joskin hiljenee hieman. Siltä ei voi ummistaa korviaan, siihen täytyy vain tottua. Toinen metelin aiheuttaja oli hotellihuoneemme vanha paukkuva patteri. Keskuslämmityssysteemi oli muutoinkin varsin primitiivinen, silloin kun patterit eivät olleet päällä, jouduimme palelemaan, kun ne olivat päällä, ne lämmittivät huoneen saunaksi. Hotellimme myös vilisi torakoita, mutta onneksi huoneeseemme ei eksynyt kuin pari yksilöä.

Totuimme nopeasti suunnistamaan Manhattanilla sekä jalkaisin, että metron avulla. Koska kaupunki on täynnä maamerkkejä, etelessä kohoaa World Trade Centerin tornipari ja pohjoisessa Empire State Building, on aina suurinpiirtein selvillä sijainnistaan. Katujärjestelmä on myös helppo. Manhattanin saarta halkoo leveyssuunnassa alhaalta ylöspäin numeroidut kadut, pystysuunnassa kulkevat isot Avenuet. Kadun numero antoi myös osviittaa siitä oliko pohjoisessa vai etelässä.

Kymmenen matkapäivän aikana tutustuimme vain murto-osaan siitä mitä New York pystyy tarjoamaan. Kävimme katsomassa miltä kaupunki näyttää lintuperspektiivistä käsin sekä World Trade Centerin, että Empire State Buildingin katolla. Matkasimme myös lautalla State Islandin saarelle nähdäksemme, miltä Manhattan näyttää mereltä päin. Kävimme myös Bronx Zoossa, jonka piti olla esimerkillinen eläintarha nähdäksemme vain, että eläimet kärsivät siellä aivan yhtä paljon kuin muissakin eläintarhoissa. Kävelimme ja shoppailimme Broadwaylla sekä kiersimme koluamassa kirja- ja levykauppoja. Istuimme myös baareissa ja söimme kyllästymiseen asti pizzaa, jota oli tarjolla joka kadunkulmassa. Yhden kerran matkasimme metrolla tunnin matkan päähän Manhattanilta tarkoituksenamme mennä kävelemään Atlantin isoille hiekkarannoille. Jossain vaiheessa huomasimme olevamme junassa ainoita valkoihoisia. Jäimme pois hetken mielijohteesta Rockaway-nimisellä saarella. Saari oli täynnä pieniä omakotitaloja, jotka oli koristeltu Halloween-rihkamalla. Emme nähneet kuin muutaman ihmisen ja saari oli muutenkin kummallisen asumaton ja kummitusmainen. Kuulimme vain tuulikellojen hiljaista kilinää. Tämän pikaisen poikkeamisen jälkeen jatkoimme matkaa perille asti, mutta huomattuamme joutuneemme slummialueelle emme enää uskaltaneet astua junasta, vaan käännyimme takaisin Manhattanille.

Matkan parasta antia oli tutustua jalkaisin eri kaupunginosiin. Greenvich Village jäi mieleen boheemina kyläyhteisönä, jossa melkein unohti olevansa Manhattanilla. Talot kun ovat pääpiirteittäin matalia. Greenvich Village oli täynnä baareja, second-hand shoppeja, joissa oli mukava kierrellä. Vastakohtana Greenvichin inhimillisyydelle eksyimme kerran pohjoiseen, Upper Towniin, raharikkaiden kaupunginosaan, jossa talot ovat korkeita lasiseinäisiä toimistorakennuksia. Siellä sijaitsivat myös suurimpien muotigurujen edustusliikkeet, ne olivat yleensä suuria liikehuoneistoja, joita yhdisti se, että sisällä roikkui tangossa kolme-neljä vaatepartta. Ovea vahti yleensä isokokoinen turvamies, joka varmisti sen, ettei köyhemmät yrittäisi tungeksia sisään.

Iltaisin istuimme yleensä baareissa. New Yorkissa on niin monia alakulttuureja, että jokaiselle löytyy jotakin. Miellyttävä paikka oli Max Fish- niminen pikkubaari, jota kansoittivat taiteilijat ja muu epäsovinnaisempi väki. Kävimme yhtenä iltana myös New Yorkin suurimpiin kuuluvassa diskossa, Webster Hallissa, joka näytti ulospäin varsin vaatimattomalta, mutta jossa oli sisällä tanssilattioita kolmessa eri kerroksessa. Ilmapiiri oli varsin radikaali. Varsinainen tanssilattia oli ainakin parin hehtaarin kokoinen. Jokaisella reunalla tanssi vähäpukeinen esitanssija. Itse musiikki oli transsinomaista tauotonta teknoa.

Matkan varsinaisena tarkoituksena oli kuitenkin koluta New Yorkin taide- ja valokuvanäyttelyitä. Olimme kuitenkin hieman turhautuneita tarjontaan, vaikka kiersimme läpi melkein kaikki kiinnostavat näyttelyt. Taideteokset olivat massiivisia, mutta ne tuntuivat perustuvan enemmän erikoisuudentavoittelulle kuin sisällön hakemiselle. Taiteilijat tuntuivat olevan enemmänkin bisnesmiehiä kuin luovia ihmisiä, jotka tosissaan haluaisivat sanoa jotain. Löysimme silti tarjonnasta myös kiinnostavimpiakin näyttelyitä, mieleen jäin Annette Messagerin retrospektiivi Modernin taiteen museossa. Hänen työnsä olivat oivaltavia ja hauskoja, hän oli mm. omellut ihmisen kaikki sisäelimet kankaasta ja ripustanut ne kattoon, jotta katsojat saisivat törmäillä niihin.

Lähes paras valokuvanäyttely oli Vuoden 1995 nuorella taiteilijalla Esko Männiköllä, jolta avattiin näyttely samaan aikaan kun olimme New Yorkissa. Näyttely oli saanut hyvät arvostelut. Hän oli myös itse paikalla, hän vaikutti vaatimattomalta mieheltä, joka oli hieman vaivautunutkin kaikesta mediamyllytyksestä ympärillään.

Ehkä opettavaisinta New Yorkin matkakokemuksessa oli aistia ero New Yorkin ja sen todellisuuden välillä, mitä me elämme Suomessa. Kasvamme täällä pumpulissa, emmekä välttämättä pääse koskaan kohtaamaan niitä realiteetteja, joille ihmisen selviytyminen ja pärjääminen perustuu. New York on kova paikka, jossa lapsetkin varttuvat aikuisiksi varhemmin, kuin missään muualla. Ihmiset yrittävät siellä kaikkensa onnistuakseen ja jos eivät onnistu, niin hyväksyvät kohtalonsa. Amerikkaan ja New Yorkiin on todellakin kiteytyneenä sananlasku: Jokainen on oman onnensa seppä. Posiitivista oli huomata, että kilpailuasenteestaan huolimatta ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita toinen toisilleen. Tämä ystävällisyys näennäisyydestään huolimatta edesauttaa asioiden sujumista ja on ehtona, kun kymmenenkin miljoonaa ihmistä joutuu elämään keskenään. New Yorkissa ihmiset ovatkin urbanisoituneet positiivisella tavalla ja osaavat elää toistensa kanssa. Kun jokaisen on pidettävä huoli omasta pärjäämisestään, niin aikaa turhiin peleihin ei ole. Suomessa tällainen kaupunkikulttuuri on jossain määrin vielä lapsenkengissään.

Kaiken kaikkiaan 10 matkapäivää on varsin rajoitettu aika ottaa edes pintapuolisesti haltuun niin isoa kaupunkia kuin New York. Matka jätti kuitenkin halun palata sinne joskus uudestaan paremmalla ajalla, ottamaan selvää mitä kaikkea kaupunki voi tarjota. Valokuvasimme kuitenkin paljon ja kokosimme myöhemmin näyttelyn, josta saattoi aistia monta näkökulmaa New Yorkiin.

Näin siis kirjoitin 13 vuotta sitten, nyt kirjoittaisin erilaisen tarinan.

Kuvituskuvaa

2010-05-12T13:24:00.004+01:00

Ajattelin päivittää näitä julkaistuja töitä myös tännekin puolelle, kun ei näitä liikaa ole :) Tämä siis uusimmassa Vauva-lehdessä.

Päivitin myös muutaman uuden kuvan portfolioblogin puolelle:

There must be more than this...

2010-05-10T17:45:00.002+01:00

oh breath of God come breath within
There must be more than this
Spirit of God we wait for you
Fill us anew we pray
Fill us anew we pray

Consuming Fire
Fan into flame
a passion for your name
Spirit of God
fall in this place
Lord have ur way
Lord have ur way
with us

Come like a rushing wind
Clothe us with power from on high
Now set the captives free
leave us abandoned to your praise
Lord let your glory fall
Lord let your glory fall

Hyvää äitienpäivää

2010-05-09T14:41:00.006+01:00

kaikille äideille ja äitien lapsille.

"Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan."

Laul.l. 8: 6-7

Sinisiä kukkia

2010-05-09T13:20:00.010+01:00

Lapset poimivat sinivuokkoja jo metsästä, mutta valkovuokot ovat vielä nupulla, puissakin on jo isot silmut, muuten kevät tulee hitaasti, viime vuonna tähän samaan aikaan oli jo paljon keväisempää, mutta toisaalta ei tarvita kuin muutama lämmin päivä, niin luonto suorastaan räjähtää vihreyteen. Vappu meni aika lailla ohi, lapsilla sentään oli naamiaiset päiväkodissa ja tytöt halusivat pukeutua lännennaisiksi ja poika Batmaniksi, tytöt olivatkin aika tyylikkäitä länkkäritamineissaan.

Äitienpäivälahjat olivat taas hellyttäviä, keskimmäiseltä tytöltä sain aina kukkivia sinisiä kukkia.

Blogillekin tuli vuosi täyteen, oikeastaan tuntuu kuin blogin aloittamisesta olisi vieläkin pidempi aika aika, yleensä aika hurahtaa nopeasti, täällä blogimaailmassa on ilmeisesti toisin.